Kun laitoin nuo kuvat jossa olen sama keltainen paita päällä ennen ja nyt, en ajatellut asiaa sen enempää. Hieno vertauskuva ja that´s it! Kuinkas sitten kävikään? No hanat aukes, kyyneleet vaan alkoi valumaan, kädet tärisi ja mä vaan itkin ja itkin.
Taisi ekaa kertaa koko projektin aikana ihan syvälle tajuntaan iskeä se, että mä olen oikeasti pienentynyt tosi paljon.
Kyyneleet oli siis ilon ja onnen kyyneleitä. Tätä hetkeä olen odottanut, sitä hetkeä jolloin mä oikeasti älyän missä mennään.
Mihinkään ei silti päästä siitä että työtä on paljon edessä, mutta ehkä tänään otettu kuva on joskus se joka saa mut myöhemmin toiseen kuvaan verrattuna tajuamaan mihin olen siihen mennessä päässyt.
Kuten koutsikin sanoi, näitä tunteita ja fiiliksiä tulee ja menee mutta jokainen niistä on käsiteltävä.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin. Olo on vähän "ontto" mutta sekin on kai normaalia jos juuri tänään heitin henkisestikkin ison osan painostani pois?!
Näiden tunteiden kaverina olkapäät sai loistojumpan!
.jpg)
Juurikin näin:) vaikka olenkin kade sun olkajumpasta ;)
VastaaPoistaMillään en haluaisi kääntää veistä haavassa mutta kaikella rakkaudella pakko kerran vielä sanoa että aivan mahtava jumppa <3
Poista;)
Niin ja kohta kun sun vuoro koittaa niin ei ole riemulla rajaa. Sitä odotellessa siis :)
Poista