tiistai 16. heinäkuuta 2013

Pohdintaa.

Tänään olen taas pohtinut tätä mun projektia ja siihen liittyvää kriiseilyä.

Mä olevinaan päätin, että kun mahalle en tällä hetkellä muuta voi kun antaa aikaa koska taikoja en osaa tehdä niin ei ole vaihtoehtoja. Teen oikeita valintoja tai välillä sitten en mutta kuitenkin tuo maha tossa mukana kulkee.
Olo on pirun hyvä kun ei katso peiliin. Peilikuva kuitenkin kertoo, että töitä on tehtävä. Niinpä siis päätin keskittyä kokonaisuuteen pelkän mahan sijasta. Niitä tuloksia saattaa alkaa näkymään kivasti kintuissa tai selässä tai käsissä tai missä nyt sitten vaan.

Mulle esitettiin kysymys. Ajatteletko vielä jotenkin kuuriluontoisesti tota juttua kun stressaat tota syömistä ja liikuntaa noin paljon vieläkin?
Mun on hyvin helppo vastata siihen, että en. En ajattele hommaa kuuriluontisesti. Liikunnasta en stressaa mutta syömisistä kyllä. Jostain syystä mua pelottaa, että syön liikaa vaikka tiedän etten syö. Millekkään kitukuureille en ala.

Nykyään mä tajuan kyllä, että olen paljon pienempi kuin ennen mutta silti kun painoa on pudottanut puolitoista vuotta ja vielä on pirusti läskiä jäljellä niin alkaa iskemään sellainen tietynlainen turnausväsymys...eikö tää lopu koskaan? Millon on vaan se aika, että voi keskittyä pelkän kropan muokkaamiseen ilman kilojen karistelua?

Toinen kysymys joka mulle esitettiin: mistä moinen ahnehtiminen yht´äkkiä, sä oot käyny salilla nyt joka päivä, pitäiskö välillä levätä?
Joo, viime viikolla oli yksi lepopäivä ja tälle viikolle ei meinaa enempää tulla mutta lupasin ensi viikolla ottaa iisimmin. Kevyt viikko :D Jännä nähä miten mun pää kestää, kuulemma.
Tottahan mua viisaampi puhuu koko ajan. Lihas kasvaa levossa.

Mä taidan olla ihan pihalla koko homman kanssa. Tänään mä olin jo ihan varma, että olen lihonut kun kiskoin farkut jalkaan ja ne tuntui persuksista ja reisistä tiukemmilta kuin aiemmin kesällä? Jospa siellä tapahtuu oikeasti jotain muodon muutosta?

Ennen yövuoroon lähtöä todistelin peilin edessä uusi keltainen takki päälläni ettei kokoa 40 käyttävä
ihminen voi ihan megajättikokoinen olla.
Mä siis ostin keltaisenkin takin, samanlainen kun se valkoinen jonka ostin aiemmin. Pakkohan se oli kun keväällä jo haaveilin samasta takista mutta silloin koko 42 oli sopivasti piukka ja nyt tosiaan se 40 :) Olenhan mä vielä aika muhkea mutta en liikalihava :D



Entistä piukemmat farkut ja sopivasti tiukka keltainen takki kokoa 40 !
 Mulla oli varmaan sata muutakin pohtimis asiaa tänään päässä mutta en nyt muistakkaan muuta.


Joku kerta tässä lähiaikoina olkapääjumpalla! Mitä noille haubereille on käyny?

Huomenna en puntarille hyppääkkään, valvotun yövuoron jälkeen tulokset ei varmasti ole mieltä ylentäviä. Puntari tuloksia sitten torstaina.

Stressi-erkki kiittää ja kuittaa :D

4 kommenttia:

  1. Vau, mitkä hauikset!!! Todistaa sen, että kroppa muuttuu kaiken aikaa, vaikkei se ehkä vaa'alla aina näykään, tai tuntuu että maha vaan on ja pysyy - mutta sekin on kyllä huimasti pienentynyt, kun näitä kuvia seuraa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta turiset, muutosta tapahtuu koko ajan. Mä taidan olla melkoinen hätähousu ;) Mihinkäs tässä nyt kiire enää on kun voiton puolella ollaan on tuon painon suhteen?! Muutenhan harjoitukset jatkuu entiseen malliin hamaan loppuun saakka :D

      Poista
  2. tiiätkös..koko 40 on niinku ihan älyttömän normaalikokosen ihmisen koko :) Onnea siitä.
    Takki on aikasta makee ja koko nainen , iloa saavutuksiin, niitä sinulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, niin se taitaa olla kyllä :D Ilon kautta tosiaan nyt yritän hommaa viedä eteen päin!

      Poista