Kevyesti vaan.

Meinaa olla vähän haastavaa löytää aikaa avata tää tietokone ja kirjottaa kuulumisia. Yks pikku muutto vähän haittaa aikatauluja kun kaikesta huolimatta haluan jumpata ja kahvitella ja vaikka mitä joten aika on pois sitten koneella olemiselta.
Puhelin on kuitenkin hyvä kun pääsee pikaseen kurkkailee facebookkia ja muiden blogikuulumisia. Puhelimella postailu on niin hanurista että harrastan sitä vain äärimmäisessä hätätilassa :D

Joku päivä olo tuntui kevyeltä joten hyppäsin puntariin. 78 kg! Paino ei halua pudota.
Jonain toisena aamuna musta tuntui ihan ohuelta ylämahan kohdalta ja otin mittanauhan käteen. -2cm edelliseen mittaukseen. Ihan kiva :)
Tänään tuntuu siltä, että olen kuin syöttöporsas. Menkat alkoi. Toiset vasta tässä kuussa! Ei se kuulemma huono asia ole koska kertoo siitä, että kroppa toimii.

Siitä huolimatta, että menkaturvotukset ja säryt vaivaa tänään mulla oli hyvä olla mun vaatteissa eikä mua haitannut taaskaan mahamakkarat tai muut. Voisiko olla, että nyt alkaa korvien välikin tottumaan muutokseen? Jos silmät ja aivot on alkanut tekemään vihdoinkin yhteistyötä?

Tänään läksin Saaran matkaan jalkajumpalle. Ihan kevyelle vaan kun hänellä on kevyt viikko meneillään. Pyh ja pah sille kevyelle jumpalle...

*keppi "lämmittely" (jo tässä kohta jalat huutaa hoosiannaa...)
*sumokyykkyjä taljassa
*askelkyykkykävelyä painot käsissä
*prässiä kapeella hanurille ja takareisille
*prässiä pohkeille

Ei tässä muuta kun köpöjalkoja taas odotellessa. Voi ei!

Pikku hiki tuli.

Se tunne.

Ihan maailman eniten haluun kertoa, että olen muutamana aamuna oikein ihmetellyt miten olo tuntuu niin hyvälle ja hoikalle. Se miltä oikeasti kenenkin mielestä näytän on eri asia mutta se tunne kun tuntuu hoikalle on kiva. Tänään myös salilla tajusin, että jotain on tapahtunut kun yhdet kivat jumppahousut ennen vaan rullautui aina mahan alle niin nyt ne pysyi kaksoismahan päällä koko jumpan ajan. Wihii!!! Elämän pieni iloja :D

Tänään aamulla pyöräilin töihin, ei sitten meinannut rullata millään, jalkoja hapotti ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Jotain tekemistä lienee sillä, ettei tälle viikolle tullut yhtään totaali lepo päivää. Eilenkin pyöräilin ja ihan vähän reippaasti kävelin ;)

Lämpötilat klo 5.00 

Aamupyöräilijä pipon ja villalapasten kanssa.  Olivat muuten tarpeen!

Töiden jälkeen menin suunnitellusti salille, koska eilen piti olla se lepopäivä. Selkää ja rintaa oli vuorossa. Aluksi tuntui siltä ettei homma ala kulkemaan millään joten keskityin napsimaan pari kuvaa :D

Äksönimustelmia!

<3

No juu. Alkoihan se jumppa kulkemaan ja tuntui tosi hyvälle ja siltä, että hommia tuli tehtyä! Ei tuntunut enää yhtään siltä, että lepopäivä puuttuu välistä.

Roikkuminen on kivaa ;)

Parasta oli kuitenkin saada uusi paita...

Näitä ei ihan joka likan päällä näekkään. Tittidii !!!

Nyt mä oikasen itseni sohvan pohjalle ja nautin olemisesta. Suonikohjutkin vaatii jalkoja ylöspäin ;)

Ens viikolla painetaan hommia vuorotta. Töitä, jumppaa ja kodin pakettiin laittamista. Perjantaina ja lauantaina muuttohommat ja sunnuntai kruunaa viikon...

Hyvän mielen täyteistä alkavaa viikkoa kaikille <3

Action run.

Mua pelotti ja jännitti ihan hirveesti eilen, että miten mä selviän siitä action runista. Mua arvelutti se, että jään muusta omasta porukasta niin kovasti jälkeen, että saa yksinäni juosta ja selvitä esteistä mutta niin ei käynytkään. Mentiin porukalla samaa vauhtia ja ihanat tytsyt tsemppas toisiaan esteissä.

Reitti oli kokonaisuudessaan n.10 km pitkä! Esteitä oli paljon ja erilaisia. Ensimmäisen juoksupätkän jälkeen oli motivaatiomonttu. Siinä kiivettiin ja tultiin alas korkean hiekkamontun reunoja pitki jossa hiekka valui jalkojen alta. Kolme kertaa ylös ja kaksi alas. Keskimmäisen nousun loppua oli helpottamassa köysi josta sai kiinni ja pääsi ylös asti sitten.
Montun jälkeen syke hipoi pilviä. Sykemittaria ei ollut mukana mutta kyllähän sen tuntee. Hetken kun oli rauhassa hölkötellyt eteenpäin syke ja pieni pistämisen tunne loppui :)

Muiden esteiden järjestystä en millään muista mutta kaikenmaailman ylityksiä ja alituksia oli matkalla. Järvessä kahlaamistakin ja siellä pari esteen ylitystä. Vesi osuuden jälkeen oli mielenkiintoista jatkaa juoksemista märillä kengillä jotka oli muutenkin täynnä hiekkaa!
Matkalla kiipeiltiin korkeille tikkaille (4-5m) jotka oli tarkoitus ylittää ylhäällä ja tulla toista puolta takaisin. Mä ylitinkin toiset :D Toiset vaan kiipesin ylös alas.
Pasi-panssarivaunujen yli kiivettiin myös.
Tasapainoilua, konttaamista ja ryömimistä. Siis kaikkea! Oli sinne viritetty jotain köysiä puusta puhun eri korkeuksille jotka piti ylittää sillee pyörähtämällä. Vähän niinkuin lapsena niissä tankojutuissa koulujen pihoilla. Mä en kyllä lapsena tehnyt koskaan niitä mutta nyt tein ja mä oli ihan liekeissä ja olinkin kun pikkulapsi liikenteessä :)

Kokemus oli aivan sanoin kuvaamattoman hieno ja miellä oli huippu kolmen naisen "Team Blonde" alusta loppuun kimpassa! Kiitos Saara ja Hanna <3

Kuva ei millään kerro kuinka märkiä ja likaisia meidän
lenkkarit oli. Mutta oli ne!

Viimeksi kun juoksi sen kympin toukokuussa mun lonkankoukistajat tuli ihan tajuttoman kipeiksi. Nyt ei sattunut mihinkään edes näin jälkikäteen :)

Kaikki osallistuneet sai lahjaleivän ja juomapullon!

Mä olen jälleen kerran ylittänyt itseni. Ei haittaa vaikka jalat on mustelmilla ja kädet haavoilla. Mulla on niin hyvä fiilis!

Itsensä voittaja :D (ja juomapullo!)

Kaikkea jännää.

Uskokaa tai älkää mutta mä olin aamusta asti tosi hyvällä mielellä kaikesta! Kroppa ei ahistanu. Ei mietityttänyt paino tai mahamakkarat. Mulla vaan oli alusta asti hyvä fiilis. Kivaa!

Tosin aamulla väsytti sen verran, että ajattelin nukkumisen olevan paras vaihtoehto tällä kertaa mutta mieli halusi kuitenkin jotain tekemään. Mä saan niin kivasti potkua päivään kun käyn aamulla vähän liikkumassa toisinaan kun menen töihin ilman, että olen jumppaillut mitään niin olo on ihan nuutunut koko päivän joten miksi siis en menisi aamujumpalle? Ei yhtään syytä olla menemättä.

Jaksaa, jaksaa!
Enkä ees näytä omasta mielestä kauheen paksulta tänään :D

Aamun minuutit.
Lapussa lukee: älä polje taaksepäin, kiitos!
Kukas nyt takaperin ;)

Kaikkea jännää tapahtuu niin nopeaa vauhtia, että heikompia hirvittäis. Ensin jännittää huominen Action run johon osallistun. Voi mua siellä kiipeilemässä ja ryömimässä :D Jännä nähä pääsenkö koskaan maaliin!

Toiseksi jännitän tai enemmin malttamattomana odotan reilun viikon päästä tapahtuvaa muuttoa. Oon pitkään miettinyt muuttavani täältä osasta kaupunkia pois ja rauhassa uutta kotia etsinyt. Yksi ja toinen asia kolahti niin äkkiä paikoilleen, että muutto tulikin nopeammin kun osasin odottaa. Tässä tilanteessa ihminen ei voisi enempää toivoa. Niin paras koti löytyi meille tuolta citystä ;) On muuten ihan tosi lyhyt matka jumpalle ja ihan mihin vaan!

Kolmanneksi jännitän sitä mitä en kerro vielä(kään)! ;)

Ja kaiken lisäksi vielä muut bonus jännitykset jotka ei suoraan muhun liity. Kyl nyt on jännitettävää :D

Öitä!

Plörinäksi meni.

Tän päivän syömisrytmitys siis!

Olin viime yön töissä. Mulla on tapana syödä uuden päivän aamupala viiden aikaan töissä, ihan sama aikataulu kuin kotonakin siis. Tänäänkin kaikki sujui kuin elokuvissa. Sen aamupalan osalta siis!

Töissä en paistele munia vaan niiden tilalla toimii raejuusto.

Kotiin kun pääsin painelin suoraan nukkumaan. Ja kolmen tunnin päästä olin hereillä. Luulin, että on jo ainakin päivä puolessa mutta kello olikin vasta yhdeksän. Siinä sitten muutaman mutkan kautta leijonaemon vaistot heräsi minussa. Asioita selvitellessäni unohdin kaiken muun ajattelun. Läksin sitten kyläluutailemaan. Kahville kun oli tarkoitus mennä niin huomasin, että lompakko on jossain muualla kuin laukussa. Kahvit onneksi järjestyi vaikka olin lahopäänä liikenteessä. Kiitos  :)

Puoli kolmen aikaan multa sitten kysyttiin niin, että mites ne sun syömiset? Kaveri on siihen mennessä syönyt ainakin kaksi kertaa aamupalan lisäksi. Jotain siinä sönkötin huonosta päivästä sekä jossakin olevasta lompakosta. Löysin jumppakassin pohjalta syötävää...

Ei taida ihan korvata lounasta ja välipalaa?
Tuollainen löytyi laukusta.

Siitä sitten jumppailemaan. Hauis-ojenta osastoa. Ja vatsojakin. Jumppailun jälkeen kaahailin kotiin ja paistelin nopeasti syötäväksi ne munat jotka kuuluisi mun aamuun. Munat viritin parin näkkärin päälle. Rehuja oli matkassa myös. Kuvaa en tajunnut ottaa. En arvannut, että tänään raportoin syömisistä blogiin :D

Tässä kohtaa olin vielä melkoisesti jäljessä näiden ruokien kanssa joten melkein heti aloin tekemään sitten ruokaa :P 

Riisiä ja kesäkurpitsa-sipuli-kana-paseerattutomaattimössötys.
Melkoisen vahvasti maustettuna.
Avomaankurkkua ja tomaattia.

Nyt voin jo melkein taputtaa itseäni olalle koska sain tasattua levällään olevan ruokapäivän aikataulun aika hyvin. Vielä ois iltapala jäljellä.

Pieleenhän tää kuitenkin lähti jo aamusta asti ja sellasta ei saisi päästä tapahtumaan. Ei näitä kovin usein enää käy. Ja kuitenkin oon ahkerasti paikkaillut tilannetta tässä :D

Parempi rytmi huomenna. Kaikki on valmiiksi mietitty!

HeiHei!

Köpökintut.

Ei siihen näköjään kovin paljon painoja tarvita, että nää jalat saa ihan köpökintuiksi.

Lauantaina kävin pumppitrimmissä ja siellä sitten kyykkäiltiin. Mulla oli huima kymmenen kilon tanko matkassa ja silti olen ihan puupökkelö tänään ja olin eilenkin. Mun ei ainakaan kyykkypainoilla tarvii alkaa kerskumaan :D

Eilen oli totaali laiskotuslepopäivä. Aamusta iltaan haahuilin yökkäri päällä ilman, että sain mitään aikaiseksi. Tekee välillä tosi hyvää vaan olla mutta se mikä tuli yllätyksenä oli aivan hirmuinen herkku himo tai ylipäänsä teki vaan mieli syödä ihan mitä vaan irti saan. En kuitenkaan syönyt mutta oli tiukka päivä. Huh huh!

Tänä aamuna sitten puntari palkitsi mut näyttämällä lukemaksi 79kg! (Niin paljon kirosanoja kun maa päällään kantaa tähän kohtaan.)
Mä olin ihan itku kurkussa taas, ei tää vaan voi mennä näin.
Hyvästi puntari. Toivottavasti ei enää tavata!
Käytännössä ei ole mitenkään mahdollista, että läskiä ainakaan on tullut. Ja kyllä mä vähän ihmettelen jos yht´äkkiä lihakset on räjähtänyt kasvuun ja kilon viikossa kasvaa :D Jotakin kummallista tässä kropassa tapahtuu. Tästä alkaa sitten sellainen elämä, että peili saa alkaa kertomaan tapahtuuko asiat oikein.
(Tietenkin se paino pitää ottaa ja katsoa mitä hullutus-jakson lopussa puntari näyttää kun siihen sen tavoitteenkin asetin.)

Tänään tällanen.

Tänään aamulla jumppailin selkää ja vähän rintaakin. Töiden jälkeen kävin vielä Suvin kanssa lenkillä ja voin sanoa, että köpöjaloilla lenkkeily on haaste sisänsä mutta tulipahan käytyä :D 

Voi nam mitä teetä sain Suvilta tuliaisiksi Tallinnasta. Olen Suomesta etsinyt joka kaupasta mutta ei ole sattunut löytymään. 

Yleensähän teet vaan tuoksuu hyvälle ja maku on laimea
mutta tää ihan maistuukin! 

Niin ja pitipä vielä kertoa, että ajattelin kasvattaa hiukset vähän pidemmiksi. Kuinka hienot ois sellaset hiukset jotka on tosi rikostusti leikattu ja ne ulottuisi tohon olkapään korkeudelle ja sit niihin hiuksiin vois viritellä kaikkia koristuksia. Vähän jotain tummempia raitoja vaalean sekaan?!

Pipon alle kutrit talveksi kasvamaan siis! Jännä nähä mitä tästäkin tulee :D

Heippa taas!

Opitut tavat.

Opitut tavat on sitkeässä.

Niin ne oli mulla itsellänikin. Oli tapana syödä kun oli hyvä mieli, paha mieli, telkkarista tuli hyvä ohjelma, kaveri tuli kylään niin piti vähän jotain tarjota kuitenkin, aina kun satoi vettä oli mitä parhain syy tehdä sadepäivän pannaria ja sitä sitten syötiin se pellillinen kerralla. Mitäs sitten kun vettä satoi joka päivä? Silloin syötiin pannaria tietenkin joka päivä.
Sämpylöitä leivoin itse monta kertaa viikossa, mikäs sen parempaa mutta joka kerta ne sämpylät oli niin hyvä että niitä piti kerralla syödä pellillinen kera voin ja juuston. Kauppareissulta piti aina ottaa matka evääksi suklaapatukka tai jokin croisantti irtomyynnistä jotta jaksaa kotiin saakka ja siellä sitten syö sen ruoan.
Yksi suosikki "ruoka" oli itse tehty pizza. Paljon juustoa eikä sekään pellillinen kauaa vanhentunut. Ihan vaan siksi, että se oli niin hyvää sitä söi niin kauan että se loppui.

Jotakin taas paistumassa. Malttamaton vahtii ihan lähellä.
En kuitenkaan ilmeisesti paksuimmassa kunnossa tuossa ole.

Lapsethan ihailevat vanhempiaan tekivät he sitten minkälaisia valintoja vaan. Mä olen tehnyt äärettömän huonoja ruokavalintoja. Kuvittelin, ettei ne tavat niin kovin tartu jos mä syön kun lapsi nukkuu ja tarjoan hänelle vain hyvää ruokaa. Pannariakin riitti 1-2 palaa, samoin pitsaa. Toki myös tuoreita sämpylöitä ei sopinut mielinmäärin syödä. Äiti piti huolen siitä ettei aamulla ollut mitää jäljellä enää.

Jostain kumman syystä lapselta putosi painoa n. 5 kiloa kun aloitin oman keventely urakkani. Se kertoo siitä, että oli koko ajan hakoteillä ruokahommien kanssa myös lapsen osalta.
Myöhemmin kävi niin, että omista oikeista hyvistä valinnnoista huolimatta lapsi alkoi lihomaan uudestaan. Huolimatta siitä, että pelasi jalkapalloa 2-4 kertaa viikossa. Pääasiassa törötti maalissa odottamassa milloin pallo tulee kohti.
Kotoa ei enää löytynyt herkkuja. Mitä ihmettä siis? Herkunhimo on syvään uurrettu tyttöön ja jostain hän sen makean haalii. Kelpaa ihan vaikka pelkkä sokeri jos ei muuta ole.
Yhdessä olen ystävien kanssa pohtinut mikä neuvoksi kun oikea ruoka ei kelpaa mutta herkkuja menisi vaikka kuinka. Lopputulos oli se, että  kotiin hankitaan jotain pieniä herkkuja jotka on sallittuja joka päivä. Mikään ei siis ole kiellettyä joten jos se auttaisi. Ei tunnu auttavan.
Tosin painon nousu on nyt pysähtynyt. Se on hyvä asia. Lapsen syömishommat on täällä kodissa totaalisen hakusessa ja koska kyseessä on jo 12 vuotias en voi jatkuvasti olla vahtimassa mitä hän suuhunsa laittaa.
Tilanne ei ole painon suhteen ihan katastrofaalinen. Ihan normaalipainon ylärajoilla paino kuitenkin seilaa.

Tyttö on nähnyt lähes koko elämänsä kuinka äiti syö huonosti ja on laiska. Se on se malli jota hän on ihaillut. Tätä uuttakin elämää hän ihailee kovasti mutta niiden uusien mallien sisäistäminen taitaa viedä aikaa. Mä uskon ja luotan siihen että sitkeys palkitaan. Ennen pitkää nämä uudet konstit iskee tajuntaan tytöllekkin. Olisi hirveä harmi jos tytöstä kasvaa ylipainoinen ja itseensä tyytymätön aikuinen.

Mä tunnen suurta häpeää ja epäonnistumista tän asian suhteen. Turha mun on kuitenkaan hakata päätäni seinään vaan luottaa siihen, että pidemmällä tähtäimellä homma toimii myös lapsen kohdalla.

Toki näistä asioista puhutaan kotona. Tietyllä tavalla pitä kuitenkin olla varovainen, etten aiheuta mitään traumaa jota lapsi sitten aikuisena joutuu blogissaan pähkäilemään ;)

Aina kun näen kaupungilla tai jossakin ylipainoisen lapsen mun tekisi mieli etsiä lapsen vanhemmat käsiini ja ravistella kunnolla ja kysyä tiedätkö mitä teet tuolle lapselle. Mä olen myös alkanut itkemään kun näen lihavan äidin lihavien lapsiensa kanssa kulkemassa tuolla. Mä näen niin itseni ja huonon esimerkkini niissä perheissä. Miten ihmeessä mä voisin pelastaa tän maailman ylipainolta? Tai edes ne lapset? En mä voi joten panostan tuohon omaan tyttööni vain.

Äitinä tietty mua surettaa se, että lapset on niin kovin ilkeitä toisilleen. Jos olet hieman normaalia isompi saati reilusti ylipainoinen. Heti joku ilkimys tulee ja kiusaa. Syyksi riittää toki ihan mikä muukin syy vaan.

Tää kirjoitus on varmasti kovin sekava mutta tää asia on niin lähellä sydäntä etten pysty jäsentelemään ajatuksia sitäkään vähää kuin aiemmissa posteissani.

Ekalle luokalle aikanaan lähti tämän näköinen likka!

Herkkujuttuja joskus! Tuoretta sämpylää, pasta"salaattia" ja näkyy
löytyvän jotain vihreääkin ;)

Kutos luokan aloitti hurja esiteini eläinkuosissaan.

Ja voi sitä ihailua mitä äiti saakaan osakseen.

" Äiti, voitko tehdä mulle ruokavalion sit kun oon aikuinen?"

" Mä haluun samanlaiset kädet kun sulla on!"

" Äiti siis vau mikä suoni sulla on tuolla jalassa!!!" 

(Vastasin ettei oikeesti ole kyse mistään siististä jutusta, se on vaan suonikohju eikä siinä ole mitään hienoa.)

Myös silloin kun oli lihava niin Ronja ihaili mun käsiä: "Äiti, sun voimat roikkuu alas päin. Vau!"

Iphone innostui kuvaus hommiin tänään ihan itsekseen.

Enkeksiotsikkoa.

Kyllä kunnon punttitreeni piristää kummasti ton aerobisen hinkkaamisen lisäksi.

Eilen aamulla oli sitä aerobista luikkarin kyydissä ja sit viel jälkkäriksi selkää. Tosin paukut ei ihan riittänyt täysillä joten meni sellaseksi kevyeksi pumppailuksi sitten.
Eilen iltapäivällä kuitenkin oli ihan huippu hyvä olkajumppa. Yksin kun ei tarvinnut tehdä niin tuli kunnolla tehtyä alusta loppuun! Aivan mahtava olo oli! Jokaisen treenin pitäs olla samanlainen, aina!

Siinä sitten! 

Tänään jumppailut jäi säälittävään reilun puolen tunnin crossailuun. Iltavuoropäivinä onkin aavistuksen verran hankalampi toteuttaa kahta treeniä päivässä. Voisihan sitä toki ysin (joskus iltavuoro loppuu 22-22.30) aikaan vielä lenkille tai mihin vaan mutta jos kuitenkin haluaa aamulla ennen töitä ajoissa salille niin uni on välttämätön paha tossa välissä :D

Tän päivän minuutit.

Nyt sitten sitä unta palloon. Huomenna on aikaa jumpata kahdesti tai vaikka kolmesti! Aamen vaan huomiselle 7 tunnin päivävuorolle ;)

Kauniita unia <3

Vertailukuvia.

Tänäänpäs otettiin vähän editysmiskuvia. Kyllä se vaan niin on, että muutos tapahtuu hitaasti mutta kaipa noi koivet ainakin on vähän muuttunut. Ja kippari-kalle kuvassa näkyy, että jotain muutakin siellä salilla on tehty kun naistenlehtiä luettu. Voehan pojat, että työtä riittää silti. Onhan mulla onneks tässä elämässä aikaa :)

Yllättäen en saa noita kuvatekstejä tuohon kuvaläjän alle. Ensimmäiset kuvat on otettu 13.3.2013 jolloin painoa on ollut 84,7kg. Ja nuo toiset kuvat tänään 13.8.2013 (oho, kuinkas sattuikan, että molemmat on 13 pvä napsittu). Ja oletan, että paino on n. 78 kg. Kuvien välissä vajaan seitemän kilon painoero?!?!? Whaaat!?Luulisi eron näkyvän selvemmin!?

Ei ihan helppoa ole näköjään saada tuota paitaa roikkumaan mun päällä mutta joskus...niinkun olen aiemminkin väitin :D

Oumaigaaaad!

Piste :D

Hullua?

Otetaanpa esimerkiksi kaksi ihmistä.

Ensimmäinen ihminen kävelee tai pyöräilee työ/koulumatkansa esim. 20-30 min./suunta. Työ/opiskelupäivän jälkeen hän lähtee harrastuksiinsa vaikka salille, tanssitunnille tai agitreeneihin koiran kanssa. Tai ystävän kanssa lenkille. Iltaan mennessä hän on liikkunut harrastuksista riippuen 2-3 tuntia.

Toinen esimerkki on mun kaltaiset ihmiset. Mä ajan autolla töihin, kauppaan, kuntosalin oven eteen, pururadan alkupäähän. Joka paikkaan mä ajan autolla koska se on helppoa ja nopeaa. Iltaan mennessä mä olen normaalisti harrastanut liikuntaa suurinpiirtein tunnin päivässä.
Nyt kun päätin hullutella niin liikuntaa tulee päivässä 2-3 tuntia eli samanverran kuin hyötyliikkujan normaali päivässä.

Onko tämä sittenkään niin hullua? Ei taida olla. Hulluus piilee siinä, että nousevan kulutuksen myötä syöty energia määrä pysyy samana kuin pienemmällä liikuntamäärälläkin. Pikkasen pitää olla hullu että jaksaa miinuskaloreilla porskutella mutta niinhän tää homma vaan toimii tai kaiken järjen mukaan kuuluisi toimia. Jännä nähä :D

Tänään olen liikkunut seuraavasti:

• aamusalilla olkajumppaa
• iltapäiväsalilla 30 min. luikkaria sekä hauis-ojentajajumppaa
• illalla sauvakävelylenkki pururadalla. Mäet aika tarkkaan yritin juosta ylös. Lenkin kesto 1h 10min.

Joko mun päässä on joku vialla tai sitten mä en vaan tajua, mutta mun mielestä liikuntamäärässä ei ole mitään hullua :D

Sain muuten koiranhoitopalkkaa eilen kun palautin ihanuudet...

Kiva ylläri :P

Ja aamulla meinasi olla esteitä jumppajaan tiellä...

Aika harvoin tosta mitään junia kulkee mutta
luonnollisesti silloin kun mä olen liikenteessä :D

Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla taas sotkea sitä luikkaria ennen töihin menoa ;)

Aamupala.

Silloin ennen väitin, etten voi syödä aamupalaa. Ei maistu. Ei ehdi.
Päätin kuitenkin, että laihduttelun aloitan aamupalan syömisen opettelulla ja siihen meni aikaa. Söin aina puuroa kera marjojen ja join teetä. Ei rasvoja eikä proteiineja mutta pääasia että söin. Syömisen opettelu aamuisin oli vaivanloista ja ennen pitkää huomasin, että sitä aamupalaa on saatava tai musta tulee äkäinen ja siitä alkaa koko päivän kestävä nälkä jota ei saa millään taltutettua. Pystyin kuitenkin venyttämään aamupalan syömistä hyvin pitkälle ennen kuin tuli tarve syödä.

Ajat muuttui ja aamupala muuttui...tai siihen lisättiin tavaraa reilusti. Taas uusi opettelun paikka oli syödä niin paljon.
Nykyään mun kroppa vaatii sitä aamupalaa heti eikä kohta kun olen herännyt.
Tänään sen huomasin kun nuo söpöläiset koirulit kainalossa nukuin normaalia pidempään ja heti herättyämme lähdettiin pissilenkille enkä ollut syönyt mitään. Kammottova nälkä/paha olo iski joten aamupissitykset jäi lyhyeksi jotta mä saan äkkiä ruokaa.

Tää tarkoittaa sitä, että mun kroppa toimii niinkuin pitääkin! Kroppa ilmoittaa, että yö on loppu ja paastotilalle laitetaan piste. Aamupala laittaa koneiston käyntiin siksi aamupala onkin varmasti isoin ateriani päivän aikana :)

Ei muuta kuin ääntä kohti :P

Eilen oli jännittävä päivä. Tapasin ihmisen joka on tehnyt huiman muutoksen samassa ajassa kuin minäkin. Ollaan alusta asti tuettu toisiamme niin ylä- ja alamäissäkin tämän projektin aikana. Yhteyttä olemme pitäneet vain internetin kautta, silti tuntuu kun tuntisi toisen jo valmiiksi läpikotaisin. Oikeasti asiat on kuitenkin pyörineet hyvin pitkälle projektiin liittyvien asioiden ympärillä. 

Istuttiin monta tuntia Karoliinan kahvimyllyssä. Juttua riitti ja sitä olisi luultavasti riittänyt vielä lisääkin. Mielenkiintoista ajatustenvaihtoa ja rehellistä palautetta ulkomuodosta. Tässä oli yksi kesän kohokohdista. Tätä tapaamista olin odottanut! Kiitos <3

Lampaat juoksi valtoimenaan pitkin kahvilan pihaa!

Kuinka hieno toi sitten on?

Aivan ihana ympäristö vanhoine asioineen!

Ja niin! Hulluttelu projekti jatkuu huomenna. Olo on hyvä. Vielä tosin vähän yskittää ja räkä liikkuu mutta koska muuten on hyvä olo niin ei ole syytä makailla enempää. Tekisi ihan hirveästi tänään jo mieli lenkille edes tai johonkin mutta sinnittelen huomiseen!

En malta odottaa huomista aamusalia. Ikävä jo sinne itseään rääkkäämään :)

Moiks!

Sirpaleita.

Sehän jo tiedetään, ettei kaikki mene aina niinkuin elokuvissa!

Mun hieno hullutus projekti meni puihin jo alkumetreillä kun hieronnan "liitännäisoire" osoittautui ihka oikeaksi flunssaksi. Alilämpöä ja kaikkea. Siitä huolimatta poljin eilen aamulla crossaria rauhallisesti 45 min. Hiki tuli ja olin vähän tyhmä kun en malttanut olla polkematta. Töistähän en tokikaan jäänyt pois ja eilen olinkin melkoinen ihmisraato liikenteessä. Yskinkin kuin joku pahainen pubiruusu kamalan tupakkayskän kourissa.
Hullu sai olla muttei tyhmä joten päätin sitten ihan levon kannalta ottaa loppu viikon niin jaksaa sitten ensi viikosta alkaen hullutella :D

Tosin ihan paikallaan en ole. Kaksi ihan ylisöpöä koiraneitiä saapui meidän iloksi muutamaksi päiväksi. Tänään aamulla kipiteltiin reilu puoli tuntia ja illalla saman verran ja siinä välissäkin on ulkona käyty. Ei ihan hikiliikunnasta mene toi rauhallinen kävely mutta pysyypähän ihminen liikkeellä :D

Jos sieltä nyt jotain tippuisi kuitenkin <3

Eilen tapahtui kummia kun meidän parvekkeella poksahti! Parvekelaseista yksi halusi hajota ihan itsekseen! Ronja soitti paniikissa mulle töihin, että ikkunat hajoilee. Kukaan ei loukkaantunut mutta säikähtäneitä naapureita kurkki parvekkeilla vielä kun saavuin kotiin reilu tunti pamahduksen jälkeen. Naapurit kertoi, että lasia oli paljon ympäri pihaa ja parkkipaikkaa. Siihen mennessä kun tulin kotiin oli suurimmat sotkut huoltomiehen ja naapureiden toimesta siivottu :)

Sirpaleet tuovat onnea?

Tällä kertaa sirpaleet ainakin toi onnea! Huomenna olisi ollut taas vaihteeksi viimeinen työpäivä mutta nyt saankin jatkaa vielä ainakin syyskuun loppuun! Kivaa, en olisikaan millään halunnut luopua niin hyvästä työpaikasta enkä kivoista työkavereista :) 

Marjapuskassakin kävin tänään!

Hyvää yötä!
(oikeesti toi ihanuus ei jää tuohon vaan
 tulee mun viereen sänkyyn nukkumaan...)

Lähtötilanne.

No niin!

Hullutus-projekti alkaa painosta 78 kg!

Paino siis on todellakin ollut suurinpiirtein sama iät ja ajat ja tuota painoa hieman aamulla manasin ennen kun järjen ääni pöydän toiselta puolelta käski taas vähän miettimään. Paino pysyy samassa ilman suurempaa ponnistelua. Olen elänyt "normaalia" elämää. Liikkunut ja syönyt, herkkujakin silloin tällöin. Tuo paino on siihen nähden loistava!

Kuitenkin haluan vielä muutaman kilon pois ja toivon, että viiden viikon päästä paino on 75kg eli -3kg on tavoite.
Tuohon kun pääsen niin elän taas "normaalisti" ja lopettelen tarkoituksen mukaisen painon kyttäilyn. Sitten treenaillaan ja opetetellaan elämään lähes normaalipainoisen ihmisen elämää. Paino putoaa tai ei putoa mutta kroppa muokkautuu se on varmaa.
En mä olisi ehkä tätäkään itse taas tajunnut. Onneksi mulle taotaan faktoja pöytään säännöllisin väliajoin.

Nyt kiristellään siis viimeisen kerran :)


Tämä taisi nyt olla kuvaton posti. En ole ottanut mitään uusia kuvia pariin päivään enkä jaksanut kaivaa netin uumenistakaan mitään :O

Suunnitelma.

Nyt koska on tarkoitus kiristellä painonpudotustahtia tein suunnitelman.

• Viikoon tulee kuusi liikuntapäivää.
• Kuntosalia kolme kertaa viikossa. 
• Aerobista liikuntaa puolestaan kuutena päivänä viikossa, 1-2 kertaa päivässä.
• Ruokailut pysyy samana mitä ne on nytkin muutoksena kuitenkin se, että karkkipäivä pudotetaan pois.

Laskeskelin tuossa, että tämä viikko mukaan lukien deadlineen on aikaa viisi viikkoa ja muutama päivä päälle.
Ajattelin ensin, että yritän selvitä koko pätkän ilman yhtään tankkauspäivää mutta luulen, että yhden sellaisen tulen ainakin tarvitsemaan joten tankkaillaan sitten tuossa puolen välin tienoilla.

Normaalisti en panosta tuohon aerobiseen juurikaan joten uskon, että kroppa säikähtää  moista määrää ja pelästyksissään alkaa luopumaan taas läskeistään.

Kaikenmaailman kompastuskiviä tuli tänään yhdessä luottoneuvonantajan kanssa mietittyä.
Yksi on jalkatreenit joista palaudun äärettömän hitaasti. Siinä on ongelma koska köpöjaloilla ei paljon hikeen itseään saa liikuttua. Ratkaisu tähän on kevennetyt jalkajumpat tän hullutuksen ajan.

Toinen on nälkä! Se nälkä tulee taatusti koska kulutus nousee huimasti. Nälkää saa tulla ja se kestetään kun niin on päätetty. Pitää vaan syödä tarkasti kaikki mitä lapussa lukee, niin helppoa se on ;) Tämä on vaan yksi viisi viikkoa elämästä.

Ja tietty olen tietoinen siitä, että ihan hullu aerobisen hinkkaaminen ei tee hyvää mun valtaville muskeleille ;) Mutta nyt on tarkoitus tiristää rasvoja pois ja taotaan sitä lihaa sitten sen jälkeen. Mutta ikinä koskaan milloinkaan en voi tota kuntosalia pois jättää kokonaan <3

Hullu saa olla muttei tyhmä joten tottakai kuuntelen kroppaani ja sen viestejä ja muutan suunnitelmaa jos tilanne niin vaatii. Mutta kuitenkin kysymys on vain viidestä viikosta joten en ihan pienestä ala muuttelemaan ;)

Niin ja tän hullutuksen jälkeen mulla on sitten lepoviikko joka varmasti tulee tarpeeseen.

Tähän tarvitaan tietenkin aloituspaino jotta on johonkin mihin lopussa verrata. Huomenna aamulla on siis  puntari päivä.

Ja mitään maanantaita ei tarvita, että tää hullutus voi alkaa joten huomenna sitten homma starttaa aamutuimaan kevennetyllä jalkajumpalla.

Hullutuksen viimeinen päivä 10.9! Onnea matkaan mulle vaan :D

Niin ja tottakai pitää asettaa tavoite. Ihan huippua olisi jos painoa tippuisi kilon viikossa. Toki olen tyytyväinen vähempääkin. Vähintään kuitenkin puoli kiloa viikossa. Se on paljon sekin.

Ja hukkaan yksikään liikunta minuutti ei tule menemään kävi mulle sitten miten tahansa sen asian kanssa joka mua motivoi tähän suunnitelmaan :)

Tässä siis sekavaakin sekavampi suunnitelmani. Olkaa hyvät!

Pikaposti.

Värihaaste on paketissa! En ehkä ihan kiitettävin arvosanoin selvinnyt mutta ainakin yritin kovasti :)

Haasteen viimeinen aamu!

Olo eiliseen verrattuna on paljon parempi joten ei tää mikään flunssa ole vaan joku hieronnan liitännäisoire :D

Vihjailin jokin aika sitten, että jotain jännää saattaa tapahtua joka myös tsemppaa uudella lailla eteenpäin tässä hommassa. Sain asian tiimoilta postia ja kuukauden päästä olen viisaampi. Jännittävää!

Siihen saakka yritän hieman kiristellä olematonta painonpudotustahtia. Syömisistä ei ole syytä nipistää joten lisätään kulutusta. Luvassa enemmän aerobista. Katsotaan kuinka ämmän käy!

(Osaankin olla ärsyttävä kun en kerro vielä enempää...)

Tästä tulikin tällanen nysäposti näköjään kun päässä lyö tyhjää ;)

Heippa siis!