lauantai 1. maaliskuuta 2014

Abdominoplastia.

Täällä ollaan taas! Kerron teille nyt jotakin alkaen jännittävästä leikkauspäivästä siihen saakka kun tänään pääsin kotiin!

Suuren painonpudotuksen vuoksi siis mulla jäi mahaan roikkumaan nahkaa joka ei palautunut ja aiheutti inhottavia tulehduksia sekä kutinoita. Ja toki myös esteettisen haitan. Noiden terveydellisten syiden takia pääsin abdominoplastia- operaatioon julkiselle puolelle. Leikkaukseen jonotin lähes puoli vuotta.

Leikkaus aamuna oli sairaalassa hyvissä ajoin ennen seitsemää suihkunraikkaana ilman aamupalaa. Varttia yli seitsemän mut kutsuttiin vaatteiden vaihtoon. Santtu huikkas, että vaaleanpunaiset vaatteet on pienimmät eli jos ne saat ni oot tosi pieni! Pieni hymy siinä nousi väkin naamalle kun ne vaaleanpunaiset kamppeet mulle sitten annettiin. Hoitaja siinä kyseli jotakin tietoja ja tutkaili leikkaus aluetta. Pieneksi hetkeksi pääsin aulaan istumaan jossa Santtu mulle piti seuraa. Noin varttia vaille kahdeksan kirurgi tuli ja vei mut mennessään. Tässä vaiheessa sain onnenpotkut persiille ja sit mentiin. Ensin kirurgi muovaili tota mahaa, otti kuvia ja piirteli. Kävi läpi päiväkulun ja sitten kävelin omin jaloin leikkaussaliin jossa hyppäsin lavetille makaamaan, siinä ei sitten mennyt kuin hetki ja olin untenmailla. Seuraavan kerran tajusin jotakin noin 11.30 heräämössä, siinä kohtaa sattui melkoisesti ja oli kylmäkin. Sain heti reilusti lääkettä ja paljon peittoja ja kuumaa ilmaakin puhallettiin peiton alle. Parin tunnin päästä pääsin jo osastolle ja soittelinkin heti ensimmäiset "hei olen elossa puhelut"!

Toki kilttinä tyttönä piti kuviakin ottaa :D

Siinä makoillessa olo tosi hyvä eikä kipuja ollut joten soittelin kellolla hoitajan paikalle noin viiden aikaan ja pyysin, että lähdettäisiin vessaan ja hetken siinä vakuuteltuani sain tahtoni läpi lähdettiin retkelle. Tajuhan mulla sillä reissulla lähti ja hoitaja pyysi apujoukkoja, että saisivat mut ylös lattialta mutta nousin sieltä ihan omin jaloin ja siellä hoitsut rivissä kummasteli, että ompa tytössä voimaa!


Letkui!

Loppu ilta menikin sitten kiltisti sängyssä köllötellen, torkkuen ja viesteihin vastaillessa. Hoitajat oli tosi kivaa sakkia, huumoriporukkaa! Ekana yönä ei tarvinnut juurikaan nukkua kun viereisessä huoneessa oli joku mummeli joka huusi koko yön: "Hoooooitajaaaa, hoitaJA, hoitajaaaaaaaaaaaa, apua, apuaaaaa!" Ja huusikin kovaa.


Karkkit upposi illan ja yön aikana!

Odotin kuin kuuta nousevaa, että saan aamupalaa ja sainkin sitten perjantai aamuna pikkuannoksen puuroa voisilmällä ja jonkun leivän käntyn ja älyttömän pahaa kahvia. Lounaan aika kun koitti niin olin järkyttynyt kun sain naaman eteen pari kuivaa leipää ja kipollisen salaattia joka oli upotettu salaatinkastikkeeseen, yök! Lähetin Santulle kuvan ja pyysin, että tois mulle jotain syötävää edes :D


Tässä se lounas!

Ei vissiin ollut ihme, ettei pystyasennossa ollut hyvä olla vaan paha oli ihan jäätävä jo pelkästään istumassa ollessa.

Mihin mä oisin joutunu ilman näitä!

Saara sanoikin, että alko juttu luistamaan ja väri palasi heti naamalle kun tankkasi kunnolla. Sen jälkeen voinnissa ei ollutkaan enää mitään ongelmia!


Tän aamun aamiainen :O

Leikkaus sujui hyvin ja arvioitu sairasloma sekä liikuntakielto puolittui arvioista sen takia, että olen niin hyvässä kunnossa niiden lääkäreiden ja muiden mielestä. Vatsalihaksia ei tarvinnut kuroa yhteen koska ne oli myös hyvässä jamassa. Mä sain niin kovasti kehuja siellä mun kunnosta, että en tiennyt miten päin olisin ollut. Hauskaa oli kun joku hoitaja tuli teippaamaan kanyylin päätä pois tieltä ja näki tatuoidun Ronjan kuvan ja sanoi, ettei tuohon voi mitään teipata toisen naamaan :D Tai kun läksin pökertymisen jälkeen vessaan niin hoitsu sanoi ettei halua katsoakkaa mua päin jos alan taas pyörtyilemään. Kehuivat mun asennetta ja halua päästä heti liikkeelle. On musiikkia hoitajien korville kuulemma!


Perjantai illan herkkuja :P

Mahasta lähti pois 1475g tavaraa. Maha näyttää hassulle ja tuntuu oudolle. Haava on hirmu nätti mutta pitkä. Kipuja ei ole kovasti mutta käveleminen ryhdikkäästi selkä suorassa ei vielä onnistu täydellisesti. Koko keskivartalo, jalat ja peppu on ihan nesteturvotusta täynnä. Tukivyötä käytän koko ajan seuraavat 3-5 viikkoa. Luulen, että jopa pidempään, että kudos varmasti kunnolla kiinnittyy eikä mitään kummallisuuksia pääse sattumaan.

Eilinen päivällinen :O

Liikkumaan saan alkaa pikkuhiljaa heti, ihan siis kävelyä vaan. Rautaa pääsen nostelemaan hiljakseen kolmen viikon päästä omien tuntemusten mukaan.


Siinä on jo sen verran virtaa, että pysyin pystyssäkin!

Odotin jotakin paljon kamalampaa, isompia kipuja ja vaikeampaa liikkumista mutta kaikki tää onkin ollut paljon odotettua helpompaa. Toki olen väsynyt ja pitää huilia normaalia enemmän mutta ei tää ihmistä sängyn pohjalle ajanut kylläkään! Selkeesti on terveellisistä elämäntavoista hyötyä toipumisen suhteenkin.

Joku jo innoissaan kysyi, että laitanko heti uudesta mahasta blogiin kuvia :D Aivan varmasti tulen laittamaan mutta annetaan turvotusten nyt laskea ja kuvaillaan sitten kunnolla!


Siellä se maha nyt parantuu kääreissään! Vähän on väsyneen näköinen naamakin.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli hyvä vaikka mun erikoisruokavaliota ei huomoitu ja kahdesti jäin ilman lounasta koska mulle ei vaan oltu muistettu ruokaa tilata. Tilasin siis kasvis/kala ruokaa. Kanaa en uskalla syödä vielä muualla kuin kotona itse valmistettuna.

Joku myös jo innokkaana odottaa suurta maha-postausta ja se on myös tulossa lähiaikoina :)

Haluan kertoa tämäkin kokemuksen avoimesti siksi, että jossain saattaa joku googletella ja etsiä kokemuksia aiheesta. Jos tulee kysymyksiä niin ota yhteyttä vastaan parhaan kykyni mukaan!

Niin ja 1-3 kk:n päästä on jälkitarkastus. Jos kaikki menee yhtä hyvin kuin nyt alkumetreilläkin, en epäile ettei loppu aikakin menisi yhtä hienosti!

Ihan super paljon kiitoksia Saaralle joka kaikkien omien haasteidenkin keskellä jaksoi mua kuskata ja huolehtia ruokaa naaman eteen! Ihania ystäviä ja työkavereita on on ollut puhelinlinjat pullollaan viimeisten päivien aikana. Ihanaa huomata, etten ihan yksin ole tätä matkaa tehnyt!

Nyt mä meen huilimaan! Palataan pian!

9 kommenttia:

  1. Mä olen niin jännityksellä oottanut postausta sulta!! Ihan huikeeta, että itse operaatio on nyt takanapäin ja oot päässyt kotiin toipumaan! <3 Ja kyllä vaan on hyötyä tämmösissä(kin) tapauksissa siitä, että on hyvässä kunnossa ja elämäntavat terveelliset.

    Mua niin hämmentää tuo sairaalaruoka. Kun pointtina on saada ihminen kuntoutettua ja hyvävointiseksi, niin miksi annetaan tuommosta ruokaa :( Saati sitten, että unohdetaan kokonaan tilata! Ihan käsittämätöntä. Ja sama tilanne se on sairaalaruoan kanssa täälläkin. Tällä hetkellä onkin menossa iso kampanja paremman sairaalaruoan puolesta. Ei tekisi pahaa Suomessakaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon niin samaa mieltä, että jotain tolle sairaalasapuskalle olisi tehtävä. Ihanaa kun olet ollut hengessä mukana! Tästä alkaa sitten uuden mahan kuosiin laittamiskuviot :D

      Poista
  2. Hienoa että kaikki sujui hyvin ja olet jo päässyt kotiin, vauhdikasta toimintaa.
    Kiva kun jaksoit kertoa tuoreeltaan kokemuksia, ei voi koskaan tietää jos näihin pitää joskus palata =).
    Nyt vain lepoa ja hemmottelua, iso peukku myös sun tukijoukoille ja sairaalaruoka sucks.
    Tsemppiä ja iloisia ajatuksia !!
    wb

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en kauaa jaksanu makoilla. Sen verran hyvävointinen olin, että uskalsivat kotiin laskea :) kiitos sullekkin mukana elämisestä <3

      Poista
  3. Aivan ihana ja hieno teksti, toivotan sinulle kaikkea hyvä ja paranemista olet suuremoinen Mira. Toivoo MARINA

    VastaaPoista
  4. Hienoa, että kaikki sujui hyvin.
    Itselläni on 40 kilon urakka alussa. Pelottaa, että joudun myös vastaavaan leikkaukseen, jos saan läskit sulatettua. Hyvä, että jaat kokemuksen kanssamme. Mahapostausta odotellassa. Haluan hieman verrata sinun aloituskuvia ja lopputulosta ja omia mahdollisuuksiani selvitä ilman leikkausta.

    Lottis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on mahapostia! Hui ja jaiks :O

      Poista
    2. Moi, ja kiitos kokemuksen jakamisesta. Hirveästi kiinnostaisi mitä mahatilanteellesi kuuluu tänä päivänä?

      Poista