lauantai 29. maaliskuuta 2014

Yhtä juhlaa ;)

Voihan se olla, että toistan itseäni mutta ihan huippua kun pääsee taas salille. Osittain on ollut hieman vaikeaa ottaa iisisti. Omalla painolla tehdystä jalkajumpasta sain jalat ihan köpökinttukuntoon. Toisaalta niin ihanaa ja toisaalta niin sairaan ärsyttävää. Kunhan nää koivet tästä taas asettuu ja muistaa mistä on kysymys niin ei ole riemulla rajaa :D
Viikolla on käyty kaksi kertaa muistelemassa kylmä-kuuma juttuja uimahallissa, pohjalle toki se tuttu vesijuoksu puolituntinen. Hyvät löylyt koko komeuden päälle. Asiat alkaa olemaan mallillaan :) Tätä kaikkea mulla on ollut iso ikävä!
Tänään aamulla "eipäsjuupailin" salille lähdön kanssa koska ohjelmaa oli jo muutenkin päivä täynnä. Jo reilusti ennen puolta päivä oli tarkoitus lähteä juhlimaan mun  veljen luokse mun veljen ja oman lapsoseni synttäreitä.
Lähdin sinne salille kuitenkin ja hyvä niin! Kivaa tuntumaa sai selkä tällä kertaa. Olin maltillinen ja tein normaalia pidempiä sarjoja ja sarjojakin yhden normaalia enemmän. 

Tottahan sitä nyt niitä selfieitä kasapäin piti myös räpsiä!

Nyt kun mulla on tää uusi maha niin on paljon kivempi laittaa kaikkia erilaisia ja tiukempiakin jumppapaitoja päälle. Maha on myös siitä hassu, että siitä huomaa nyt millon turvottaa tai onko aamu vai ilta. Se on ihan normaalia kuulemma mutta mulle ihan uutta! Tänään tuo maha on ollut turvoksissa. Turvotukseenkin löytyy syy. Tän päiväiset juhlat pistettiin pystyyn nyyttäriperiaattella. Jokainen siis leipoi jotain. Mä sain leipoa pizzaa. Kaksi pellillistä tein eilen valmiiiksi ja tottakai pienemmän koe version joka tuli todettua toimivaksi alusta loppuun :P

Oli hyvää ja kelpasi juhlijoille!

Mä oon sitten vähän sellanen kun aletaan tekemään niin tehdään sitten kunnolla ja tein vielä cake popseja. Siinä olikin hommaa kun piti saada täytekekseistä ja tuorejuustosta tasaista massaa ilman kunnollista tehosekoitinvekotinta.

Epäilyttävän näköisä kikkareita vielä tässä vaiheessa...

Ohjeen näihin palleroihin bongasin uusimmasta pirkka lehdestä. Mun popsit oli sellasia versioita joissa ei ollut tikkuja. Aina sinne kauppaan pitää jotakin unohtaa.


Valkosuklaassa uittelun ja koristelun jälkeen valmiit
tuotokset näytti tältä! Ja se maku :P

Niin ja ehdin mä vielä pari pellillistä pyöräyttämään sämpylöitä matkaan mukaan. Tarvitseeko ihmetellä miksi turvottaa?

Sellanen mörkö lähti matkaan herkkukassien kanssa!

Meillä oli tosi kivat ja onnistuneet juhlat. Mun pikkusisko, hänen mies ja heidän kahdeksan lasta, mun pikkuveli, hänen vaimo ja heidän neljä lasta, mun äiti ja hänen miesystävä. Mun veljen vaimon vanhemmat. Minä ja mun lapsi. Oli siinä porukkaa ja kun kaikki oli leiponut vähän jotain niin syömistä oli paljon ja montaa sorttia ja kyllähän sitä nyt kaikkea piti maistella. Kyllä mä tän mässäilyn jälkeen odotan kovasti kevyempää oloa. Nopeastihan ne nesteet lähtee liikenteeseen kun syö taas normaalisti :)


Tässä nyt se päivitetty äidin ja tyttären yhteiskuva
13 vuoden jälkeen! Neropatit :D


Huomenna on jo kesä-aika! Muistakaa kääntää kellot ;)

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kun vaan hymyilyttää!

Eilen alkoi sitten paluu jumppailun pariin, en malttanut odottaa tätä päivää. Eilen tein vähän sitä sun tätä yläkropalle. Jotakin selälle, olkapäille ja kätösille. Saatoin kuulemma vähän innostua painojen kanssa mutta kokonaisuus oli ihan iisi joskin hyvän tuntuman ja poltteen sain kyllä aikaiseksi. Mä oon niin elossa!


Se hymyilee!

Tänään jumpattiin Santun kanssa kimpassa alaosastoa. Ihan tuntumalla mentiin ja lähes koko setti ilman painoja. Kyllä vaan tietää missä on pakaraiset taas. Sairaan hyvä jumppa! Kiitoooooos! Kroppakin tietää, että hyvin sujuu pikkuhiljaa jumppailujen pariin siirtyminen. Tuntuu hyvälle :)


Ou mai gaad :D Silti se vaan hymyilee!
Kyllä on Santulla kunto kohillaan! Vai mitä?

Mulla aina säännöllisin väliajoin on töiden jatkuminen kysymysmerkin alla mutta tänään selvisi, että jatkoa on taas muutamaksi kuukaudeksi eteenpäin :) On siinäkin taas syytä hymyyn kerrakseen!


Mut hei kevät on tullut! Ole siinä nyt hymyilemättä kun pääsee
samaan kuvan Mustin kanssa :)

Kyllä se kevättä tietää kun likat lähtee Porschella citymarkettiin parsakaali ostoksille :D Hihii! Kivaa et Santulla on tollanen härveli!

Jumpat ja hymyilyt jatkukoon!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

13vuotta!

Kävin eilen lääkärissä. Töihin en vielä palaa kahteen viikkoon mutta muuten saan pikkuhiljaa aloittaa jumppailut. Aamulla poljinkin Santun kaverina 20 minuuttia crossarilla. Tulihan siinä jo vähän lämmin. Huomenna pakkaan jumppakengät ja fiilistelen vähän jo niitä painoja. Vähän sellasta koko kropan herättelyä näin alkuunsa.

Just nyt mulla on aika onnellinen olo :)


Tänään tulee kuluneeksi 13 vuotta siitä kun musta tuli äiti. Huimaa vauhtia on aika kulunut. Matkalle on mahtunut melkoisen paljon mutkia ja monttuja mutta kokonaisuutta kun tarkastelee niin hienoja ja opettavaisia vuosia on kaikki olleet. Mua ei ihan kaikista helpoimmalla ole tässä hommassa päästetty mutta alkaa vaikuttamaan siltä, että ihan kelpo kansalainen tuosta teinin alusta on tulossa kuitenkin <3


Me kaksi 13 vuotta sitten naistenklinikalla <3

Tämä lyhyt katsaus äitinä olemiseen tuli erään ystävän toiveesta. En meinannut sitä toteuttaa mutta toteutimpa sittenkin :D Nyt olisi kiva laittaa musta ja päivänsankarista päivitetty yhteiskuva mutta sellaista ei tähän hätään saa kun likka on koulussa! Kenties myöhemmin sitten.

Palataan taas!

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Lähtölaskenta!

Kuinka uskomatonta voi olla se, että ensi viikolla mä saan aloittaa jumppailut pikkuhiljaa! Leuanvetoharjoitukset jatkukoon :D Tervetuloa köpökintut ja kädet jotka ei nouse jumpan jälkeen mihinkään! Mulla on jo ikävä sitä porraskonetta ja mun jumppakenkiä :D

Todellisuus on kuitenkin se, etten ihan täysillä pääse aloittamaan kuitenkaan. Jos ei tähän mennessä ole kunnolla saanut edes kauppakassia kantaa niin miten muka yht äkkiä voisi alkaa sitten kovaa treenaamaan!? Maanantaina mulla on lääkäri joten hän sitten kertokoon kuinka edetään. Joka tapauksessa maanantaina puen jumppavaatteet päälle vaikka huvin vuoksi.

Tänään olisin mennyt kyykkäämään jos olisi lupa. Ihan sellanen olo olisi ollut!


Raivasin niitä liian isoja vaatteita pois! Siellä on ne
kaikki lököttävät farkut ja turvapaidat.

Pidemmän tähtäimen suunnitelmat ja tavoitteet auttavat kuulemma ihmistä pysymään raiteillaan ja saavuttamaan varmemmin sen mihin on pyrkimys. 
Onko mulla jokin pidemmän aikavälin suunnitelma? Periaatteessa on ja ei. On jos tavoitteeksi kelpaa se, että haluan treenata kunnolla ja muokata kehon koostumusta toisenlaiseksi. Haluan enemmän lihasta ja vähemmän löysää. Mulla ei ole tavoitetta jos sillä tarkoitetaan kisalavoille astumista joskus. Mun mielestä on huikeaa seurata kisahommia alusta loppuun. On kiva ostaa lippu ja seurata kisoja mutta itse en itseäni moisella lavalla näe. 
Mä haluan huomata kun oma kroppa muuttuu. Nyt tämä on kuin jonkun vieraan koska maha näyttää edelleen oudolle mun silmään. Siihen tottuu. Parempi tämä on silti kuin kuukausi sitten. Haluan nauttia treenin jälkeisestä hyvästä olosta. Haluan nauttia siitä, että vaatteet istuvat paremmin päälle kuin koskaan ennen. Haluan nauttia hyvästä ja puhtaasta ruoasta sekä välillä herkuistakin. Toisin sanoen haluan nauttia tästä mun ihanasta uudesta elämästä rennosti mutta napakasti. Haluan, että tiedän mitä teen salilla ja miksi. Haluan kehittyä fyysisesti ja henkisesti!


Siinä on ne mitä jäi jäljelle. Ylhäällä jumppavaattet,
alhaalla muut. Saanko kulkea jumppavaatteissa aina?

Mä uskon siihen, että kehityn ja musta tulee pikkuhiljaa enemmän sen näköinen kun haluan olla. En kuitenkaan koe, että tätä hommaa tarvitsee aikatauluttaa liikaa. Tällä tavalla kun elää niin muutosta tapahtuu väkisin. Tää on vaan se tapa elää mistä tykkään ja siksi se toimii mulla vaikka sitten hitaammin. Toisinaan voi tulla tarve kiristellä mutta se on sitten ajan hommia se kun siihen tarvetta ilmenee :)

Eikä tässä ole missään kohtaa kyse kilomääristä. Kehonkoostumus muuttuu ja sivussa saattaa muutama kilokin pudota mutta se ei ole se pointti vaan se, että koostumus muuttaa muotoaan ja peilikuva miellyttää. Hyvälle mä aion näyttää joka tapauksessa. Tavoitteena ei ole olla laiha läski vaikka se olisi helpompi vaihtoehto ;)


Tosta tuli mulle tälle päivälle pastaa. Oon koukussa
tohon sipuli-paprika-kana-pastaan.
Kohta se vilitys menee ohi ja tulee seuraava suosikki ;)

Mä meen nyt laittamaan jumppajuomat vettä vaille valmiiksi ;)

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Leipuri hiiva!

Aika tarkalleen on kolme jumppaamatonta viikkoa takana mutta Santun sanoin rytmi on veressä :D Niin hauskasti sanottu, että piti se tännekkin ikuistaa. Mä oon aika usein tässä saikun aikan ollut vinopenkissä istumassa ja toimittanut "virallisen valvojan" roolia. Tänäänkin olin siellä salilla ennen kuin itse jumppaaja! Melkosta!
Sain pienen maistiaisen liikkumisesta taas kun poljin crossarilla 20 min. hitaasti ilman vastusta. Rauhallinen tahti ei tuntunut paljon kävelyä kummemmalta. Kivaa oli :) 

Ennen vanhaan mä olin kova leipomaan. Oli viikoittain tarjolla tuoreita sämpylöitä, pannukakkua, pizzaa ja mitä milloinkin. Se oli silloin mun harrastus järjestää jatkuvasti jotakin hyvää syötävää ja niin mä tein ja itse söin leipomuksia niin kauan kun niitä riitti jos loppui kesken niin äkkiähän niitä lisää leipoi ;)
Luovuin kuitenkin leipomishommista oman projektin takia. Ei siinä, että leipomisessa olisi jotain pahaa mutta kun tässä kodissa asuu kaksi ihmistä niin niitä annoksia tulee yhtä naamaa kohti aika lailla.

Tänään leipoilin ihan urakalla. Tytön koululla oli disco johon olin luvannut leipoa pizzaa. Ronjan mielestä kinkku-ananas olisi hyvä vaihtoehto koska kaikki syö sitä. Tein siis sitä, ei houkuttanut mua koska enhän mä kinkkua syö :D


Sellasta!

No sittenhän mun leipomisvimma yltyi ja mun oli ihan pakko leipoa niitä sämpylöitä! Onneksi kylään saapui porukkaa sen verran, ettei mun tarvinnut ihan yksin kaikkia syödä :D Ei sämpylöissä mitään pahaa ole jos niitä osaa silleen kohtuudella syödä. Tuoreet sämpylät...miten niitä voi vastustaa :O


Kaurahiutale-vehnälese-vehnäjauho-"antifitness"-herkkuva :D

Eihän noiden sämpylöiden päälle tarvinnut muuta kuin voita laittaa! Tunnustan, että sen verran tuli syötyä, että verisuonet pullistelee kämmenselässä :D Kyllä jaksaa ootella millon sinne jumpalle pääsee taas!

Että näin täällä :)

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Juttuja.

Leikkauksesta on nyt muutaman päivän yli kaksi viikkoa ja aika ja mä voin hyvin. Napakin voi paremmin. Olossa ei tunnu tarvetta levolle mutta rajoitukset on voimassa viikon verran ja sitten pääsen töihin ja ennenkaikkea kuntosalille pikkuhiljaa muistelemaan niitä juttuja. Käsky kuului, että tosiaan PIKKUHILJAA punttien pariin. Siinähän sitä sitten on olemista :D

Jotakin todistuaineista siitä, että täällä ollaan!

Tämän viikon aikana putsailin ruokavaliosta kaiken ylimääräisen pois ja olo on ollut ihan huippu kun ei mitään ohilyöntejä ole tullut. Puntarilla olen käynyt pyörähtämässä ja siellä näkyy projektin pienimmät painolukemat. Virallisterveelliseen normaalipainoon on matkaa vajaa pari kiloa. Ja nyt se selitys osuus...painohan on tippunut koska kaikki lihaspaineet on tiessään, sairaalaankin jäi kimpale mua ja leikkauksen jälkeiset nesteet on lähteneet uuden tukivaatteet vuoksi tosi hyvin liikenteeseen. Nesteitä on alavatsalla vielä ihan riittävästi kuitenkin.

Eräänä iltana herkuttelin. Dippi on tehty maitorahkaan :P

Mun autokin on herännyt talviunilta. On mukamas ollut rikki koko talven mutta nyt se sitten toimiikin ihan normaalisti ilman mitään rahallista panostusta. Mulla on siis kesä auto. Auton toimiminen on antanut mulle siivet ja vapauden tunteen. Kilometrejä tulee kun ei muutakaan puuhaa ole.

Ajelin johonki ja hyvälle näytti siellä!

Olen mä ulkoiluttanut itseäni myös jalkaisin mutta siinä piilee se riski, että innostun liikaa niin sen takia en vartavasten pitkiä matkoja kävellen reissaile tällä hetkellä.


Johonkiin coffee houseen lökärit jalassa vessa kuvia napsimaan :D

Mä rakastan mun JOKA aamuista kaurapuuroa ihan ylikaiken, se vaan on niin hyvää! Tänään kuitenkin innostuin paistelemaan proteiinilättysiä. Innostuin kuin näin jonkun toisen aamupalasta herkullisen kuvan. Mä sitten apinoimaan heti omaa herkkuaamiaista tottakai!


Tällasta!
Banaania, kananmunaa, kaurahiutaleita, rahkaa, piparkakkumaustetta
ja vaniljajauhetta. Paistoin luomuvoissa!
Mustikat lisäksi ja ääntä kohti!

Herkkuaamupala oli vaikka kuinka hyvää mutta tuntuu kuin jotain puuttuisi. Se mun puuro! Ei ilman sitä voi ihminen elää :D Onneks huomenna sitä taas saa!

Siellä jossain!


(Ihan off topic on mainittava, että mun on oltava melko vanha koska mun lapsi on matkalla kohti yläastetta...vai yläkouluko se nykyään on. Posti toi kirjeen ja kertoi että seiskalle on tyttö menossa!)

Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Pus :)

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Napa!

Napa alkoi mua eilen ihmetyttämään kun siihen ilmestyi jotain finnin näköisiä moukkuja. Piti sitä vähän hössöttää ja ystävällekkin tiedottaa. Rauhoituin kyllä ja maalaisjärjellä ajattelin, että menen pötkölleen ja makoilen ilman tukivyötä jolloin napa saa ilmaa ja paranee nopeasti. Illalla kuitenkin tilanne huononi ja napa näytti selkeästi tulehduksen merkkejä ja päädyin soittamaan osastolle josta mut kotiutettiin, yritin ehdotella ilmakylpyhoitoja ja buranakuuria mutta ei mennyt läpi vaan mut pyydettiin paikalle näyttämään vaivaa. En ajatellut että kyseessä on mikään vakava homma mutta sen verran mietitytti kuitenkin, että mielellään läksin napaa näyttämään.

Aamulla aikatauluihin tuli muutos ja mut pyydettiin paikalle jo ennen puoltapäivää. Meinasi tulla hoppu puolentoista tunnin varoitus ajalla mutta ehdin hyvin.
Ei muuta kun pöydälle pötkölleen ja napa esiin. Heti tuli helpottunut olo kun hoitaja sanoi navan nähdessään, että oli hyvä kun soitin ja menin paikalle. Mä kun ajattelin, että tuhlaan hoitajien aikaa kun menen sinne liian pienen asian takia. Navassa oli selvästi infektion merkkejä. Hoitaja teki puolisen tuntia töitä. Poisteli sulamattomia tikin osia, putsaili ja huuhteli. Lopuksi napaan tungettiin hopeaverkkoa ja päälle silikonilappu. Eli nyt napa ei saa yhtään ilmaa. Sinne meni mun maalaisjärjellä ajatellut ilmakylpyhoidot :D Nyt napa on
paketissa kolme päivää jonka jälkeen itse sitten leikin hoitsua ja vaihdan uudet verkot ja laput.

Iso haava tarkastettiin myös, se oli moitteettomassa kunnossa. Siihen vaihdettiin teipit ja napsittiin muutaman töröttävä sulamaton tikin osa myös pois. Vaikka haava on päällisin puolin parantunut hyvin on ihon alla vielä paljon "aukinaista" haavaa jäljellä ja sen takia pitää olla tarkka vielä siitä ettei ala kantelemaan ja nostelemaan mitään. Ei saa vielä innostua sanottiin :D

Hoitaja vielä lopuksi sanoi kuinka tärkeää oli, että menin sairaalaan asti enkä lähimpään terveyskeskukseen. Isojen operaatioiden jälkeen on hyvä hoitaa asiat kunnolla alusta loppuun. Hoitajaa tosin jäi ihmetyttämään miksi en ollut saanut sairaalasta kotiutuessani haavahoitajalle aikaa joka yleensä on noin viikon päästä kotiutumisesta. Silloin katsotaan, että haavojen parantuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.

Navasta olisi paljon kuviakin mutta ne on niin ällöjä etten niitä tänne laita. Siksi näin tylsä melkeen kuvaton posti!

No johan tuli navasta asiaa! Nyt on kuitenkin hyvä mieli ja hommat hoidossa joten ei muutakun vaakatasoon ja unta kupoliin hetkeksi!

Navan hoitajan tarvikkeita! Sain mukaan nää sieltä sairaalasta!


Illalla tulee tosi  mielenkiintoisen oloinen Jutta-jakso! Pakko katsoa!

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Malttia!

Saatoin tänään ehkä vähän epäillä sitä, että miksi olen kehunut mun jalkoja ihan kivoiksi. Mittasin tänään hyvästä syystä reiden ympärysmittaa ja myöhemmin arvelin, että ei mun jalat niin kivat olekkaan. Sitten hoksasin kaivaa jostain vanhoja mittaus tuloksia ja ihan alusta asti niitä ei ole mutta sieltä asti mistä on niin reisi on kaventeunut 17 cm! Se on aika paljon yhdestä jalasta! Ihan loistavaa, aika äkkiä söin sitten sanani ja olen hyvin tyytyväinen nykyiseen, tästä on niin hyvä jatkaa eteenpäin ;)


Tää kuva ihan vaan siksi koska söpö <3

Mä oon jo ihan vähän osannut nauttiakkin tästä olemisesta mutta toisaalta olen tosi malttamaton. Olisi niin kiva päästä kunnolla treenaamaan ja kiipeämään porraskoneeseen. Olisi jo ihan maailman parasta päästä tutustumaan uuteen mahaan kunnolla mutta se vaan nestepöhöissään piilottelee tukivyön alla. Nesteet on oikeesti lähtenyt tosi hyvin liikenteeseen ja päivä päivältä masu näyttää paremmalta, malttihan se olisi tässä kohtaa nyt valttia! 

Tänään siistin ruokapuolen ja karsin kaiken ylimääräisen pois. Ei ihan helppoa kuitenkaan kun tässä on vähän löysäilty niin meinaa herkut huudella mun nimeä vähän liian kovaa. Ei tässä mitään suurempaa taistoa tarvitse käydä koska olen päättänyt niin silloinhan homma toimii ja herkut saa rauhassa huudella. Ei kuulemma haittaisi vaikka vielä söisi pullan päivässä ja sen tiedänkin mutta mä en halua syödä nyt enää mitään ylimääräistä, niih! 

Tänään olin aamulla salilla "vahtimassa" Saaraa, että jumppailee kiltisti eikä huijaa ;) Reippaasti jumppasi ja mulle tuli hyvä mieli kun sain vähän salilla heilua :D Tässä sairasloman aikana on kuitenkin kiva, että rytmi pysyy normaalina ja niin se pysyy ihan itsestään kun silmät aukeaa aamulla aikaisin ihan ilman kelloja ja vastaavasti sitten illalla jo ajoissa nukuttaa taas. Toipuminen sujuu niin hienosti, ettei enää ole muutamaan päivään tarvinnut edes särkylääkkeitä syödä :)


Naama!

Heippa taas!

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Olemista.

Eipä ole paljon jumppajuttuja kertoa mutta kyllä tästä olemisesta saa myös kuvia napsittua :D Vointi paranee entisestään. haavaa ei kiristele enää yhtä paljon kuin aiemmin. Tänään aamulla tajusin, että voin jo kävellä kunnolla selkä suorassa. Kivaa!

Eilen kävi mun äiti ja pikkuveli lapsineen kylässä, olihan hulinaa ja mun piti makoilla kun äiti epäili, etten ymmärrä levätä tarpeeksi ja oli siis huolissaan <3 Ihanaa, että tulivat ihan matkan päästä mulle seuraa pitämään!

Tuliaistulppaaneja! Kevät <3

Iltapäivällä saatiin vielä kaksi pientä possua näyttämään mallia siitä kuinka nautiskellaan ja vaan ollaan!


Kelpaa huilia!

Ronja selosti, ettei ole ihme että voin hyvin ja selkä suorassa kävelen koska koirat on hoitanut mut kuntoon yhessä yössä :D

Telkkarista tuli agilitya! Penkkiurheilijat seuraa tilannetta ;)

Kyllä mä odotan, että pääsen kunnolla liikkumaan ja rajoitukset on pois mutta kieltämättä tällainen totaali nollaus tekee varmasti hyvää. Oon syöny tosi vapaasti ja herkutellutkin enemmän kuin olisin uskonut tekeväni. Hyvin mielin olen nautiskellut mutta mieli alkaa olemaan totaalisen valmis kiristelyyn jo pikkuhiljaa. Ruokavalion osaltahan tätä päästään jo pikkuhiljaa toteuttamaan! Jee!


Laiskiaiset!

Kevätkin on tullut jotenkin ihan yllätten. On ollut niin paljon kaikkea kivaa ja jännää koko talven, ettei ole ehtinyt paljon kelejä katella ja sitten vaan se kevät oli. Mulle sopii kyllä, että talvi sujahti noin sujuvasti ohi!


Käytiin tyttöjen kanssa vähän kävelemässä!
Ihana raitis ilma!

Pikkupossut ihastuttaa meitä vielä huomiseen saakka! Ihania ja toivottuja vieraita ovat täällä huushollissa <3

Mutta hei, mitäs jos välillä vähän huilailisi?

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Toipilaan kuulumisia...

Toipuminen on lähtenyt tosi hyvin käyntiin. Voin hyvin eikä kipuja ole. haavan kohdan toki tuntee ja sitä kiristääkin. Lääkkeitä ei tarvitse juurikaan syödä. Olen joka päivä käynyt vähän kävelemässä hissukseen. Olen käynyt jo haistelemassa kuntosalin ilmaakin...tosin vain hierovassa tuolissa. Ainoa huono puoli tässä jouten olemisessa on se, että mun selkä ei tykkää ollenkaan makoilla liian pehmeällä sohvalla tai sängyssä. Selällään makaaminen tai ihme linkussa istuminen ei tee hyvää eikä oikein mitään venytyksiä tai tietenkään roikkumista voi harjoittaa niin olen muutaman kerran tallustellut salille hierovan tuolin kyytiin nautiskelemaan :D



Mä voin niin paljon paremmin kun osasin edes kuvitellakkaan. Luulin, että olen ihan pelistä pois ainakin tän ekan viikon vaan toisin kävi. Se, että olen näin hyvässä kunnossa on toisaalta haastavaa kun ei meinaa muistaa, että pitää nousta sängystä kylkimakuun kautta, ei saa nostella ja kantaa. Tai ettei saa kiipeillä vaihtamaan vaatehuoneen palanutta lamppua. 

Ihan selvää on kuitenkin se, että kun leikkauksesta on niin vähän aikaa kulunut niin päiväunet maistuu joka päivä vastapainoksi köpöttelylle. Normaalisti päikkärit ei kuulu mun ohjelmistoon :D Tekee ihan hyvää tällainen rentoilu harjoitus. Ostin kirjankin ja muutaman sivun vaan olen lukenut ja mun mielestä oli ihan tylsä vaikka kansikuva onkin herkullinen :D 


Mä yritän lukea tän kuitenkin loppuun asti!

Uusi maha näyttää vieläkin omaan silmään vieraalle mutta kivalle. Tukivyötä pitää joka päivä laittaa tiukemmalle joka kertoo siitä, että turvotukset alkaa häipymään. Niin se olikin, että ensimmäisenä viikon aikana isoimmat nesteet poistuu ja varmasti ottaa vielä kuukauden jos toisenkin ennen kuin loputkin pöhöt on häipyneet. 


Toipilaan herkkusia :D
Riisikakkuja, maapähkinävoita ja banaania!

Posti toi eilen jo jälkitarkastus ajankin joka on huhtikuun loppupuolella. Siihen saakka siis ihan iisisti. Parin viikon päästähän saan jo alkaa pikkuhiljaa jumppailemaan mutta tositoimiin aletaan sitten jälkitarkastuksen jälkeen kuitenkin vasta.



Mulla on saikun aikana tarkoitus käydä vaatevarastot läpi ja karsia sieltä pois liian isot tai väärän malliset vaatteet. Eilen sen verran kaivelin, että löysin vanhat farkkuni jotka eivät aina ole edes menneet kiinni. Samat farkut esiintyy myös maha-postin pikkukuvissa....


Hämmentävää!


Kaikille ihanille lukijoille vielä lämpimät kiitokset yhteisesti kauniista ja kannustavista sanoistanne <3
Olette tärkeä osa tätä mun hommaa! Tästä on hyvä jatkaa!
Kiitos <3

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Mahan matka kuvina ja vähän selityksinä!

No nyt sitten tulee maha kuvia jos jonkin kokoista! Tää maha-aihe on aika arka kohta ja tää kuvien laittaminen mua ällöttää ja hirvittää. Enää koskaan mulla ei tule tuollaista mahaa olemaan. Tästä todella näkee mitä vaatteet voivat piilottaa eikä tähän päde se pois silmistä pois mielestä juttu yhtään. Mun maha oli paha ja se häiritsi mun elämää koko ajan. Nyt se paha maha on pois ja uuden parantumista odotan kuin kuuta nousevaa!

Silloin kun aloitin projektin otin heti toisesta kuukaudesta lähtien kuvia jotta voisin seurata kutistuuko maha koskaan. Ajattelin silloin, että teetän kuvista kirjan joka muistuttaa mua siitä mihin en koskaan halua palata. Enää en halua kirjaa koska muistan kyllä mihin ei palata. Jossain kohta kävi niin kurjasti, että kamera hajosi ja samoihin aikoihin sähelsin ja tuhosin suurimman osan mahakuvista vahingossa. Onneksi joitakin on yhä tallessa ja saan niitä tänne laitettua. Aluksihan kuvat oli vain mulle joten vaatetus ei ole oikein kelvollinen mutta koittakaa kestää. En myöskään muista kuvien tarkkaa järjestystä mutta uskon että asia tulee selväksi. En myöskään kaikkii kuviin millään muista kiloja mutta se ei liene tärkeintä tässä.

Then we go!























pari viikko ennen leikkausta...mä oikeesti nukuin mahan vieressä.

Leikkaus aamuna kotona...


tässäkin...


sitten uusi maha tänään :)

Sivustakin!

vain muutama päivä eroa!

Hyvä siitä tulee!

Mä en oikeesti kykene sanomaan noista kuvista mitään! Mä en ole koskaan hävennyt mitään niin paljon kuin nyt tätä postia. Mä oon aivan sanaton. Toivon kuitenkin, että tästä kauheudesta on jollekkin ihmiselle apua omien taistojen kanssa!

Aluksi tää blogi oli mun salainen paikka jossa salanimellä purkasin fiiliksiä. Nyt klikkauksia blogiin tulee päivittäin aika paljon ja toivon omalla tarinallani voivan auttaa muita samojen asioiden kanssa painivia kohtalotovereita. Kun vaan uskoo itseensä niin mikä vain on mahdollista!

Mun on aika hyvästellä vanha minä ja toivottaa tervetulleeksi uusi. Paljon on muuttunut niin sisäisesti ja ulkoisesti. Vaikka paljon on muuttunut niin koen silti olevani sama Mira kuin ennenkin, nyt vain paljon terveempi, rohkeampi ja itsevarmempi. Tähän on päästy kovalla työllä, sinnikkyydellä ja halulla. En malta odottaa sitä, että maha paranee ja turvotukset laskee ja pääsen taas salille. Mä treenaan sydämeni kyllyydestä siksi, että mä tykkään ihan tajuttomasti siitä mitä teen. Mä treenaan, että musta tulee vieläkin paremman näköinen ;) Mä aion syödä hyvin ja puhtaasti siksi, että haluan ja nautin siitä hyvästä olosta mitä oikeanlainen ravinto saa aikaiseksi! Jännä nähä mitä tulevaisuus tuo tullessaan ;)


Nyt mä meen piiloon peiton alle! Heippa!