torstai 31. joulukuuta 2015

Taas vaihtuu vuosi!

Onhan sen sortin vuosi takana, että tulevasta vuodesta toivon hieman ennalta arvattavampaa! Ei sillä, että kuluneena vuonna tapahtuneet asiat olisi huonoja. En voisi olla onnellisempi pienen tyttövauvan äiti <3




Raskaus toi kuitenki liikakiloja joista haluan nyt eroon. Mullahan on tosi hyvä taito siihen olemassa ja polte jumppailemaan on kova. Kuitenkin koen melko haasteellisena vauvan kanssa lähteä salille, liekö se edes sallittua. Vauva on laadultaan sylivauva ja melko huonosti viihtyy missään turvakaukalossa paikallaan jos ei nuku. Täysimetyksellä vauvaa ei oikein voi iskälle kotiin jättää kun pakastimessa ei varamaitoa ole. Ja kyllä mulle on tärkeintä kuitenki se, ettei korviketta anneta niin kauan kun oma maito riittää.

Facebookissa tämä muutos kuva hyppäsi seinälle.
Tää oli fitfarmin sivuilla aikanaa, 

Liikkumista en ehkä näe isoimpana haasteena silti vaan ton ruokapuolen. Lenkillä vauva viihtyy vaunuissa ja onkin vaan musta kiinni kuinka paljon emmaljungien renkaita haluan kuluttaa. Kotoa löytyy kahvakuulaa ja käsipainoa joten pientä lihaskuntoharjoitusta voin kotonakin tehdä. Vaatii vaan oman perseen sohvalta nostamista silloin kun vauva nukkuu ;) Salille ehdin myöhemminkin ihan varmasti. Satunnaisesti nytkin toki.

Leikkikentällä oli portaat. Niitä oli ihan pakko ravata edes takas!

Isoin haaste mulle on ruokailu. Sillon kun aloitin painonpudotuksen niin oli helppo valita mitä kaupasta kantaa ja sen mukaan oli helppo olla syömättä ei sallittuja juttuja. Nyt taas haasteena on se, että kaapista löytyy mitä sattuu ja mies käy kaupasta ja haluaa loihtia ihania ja herkullisia iltasyömisiä mistä on tosi vaikea kieltäytyä. Selkärankaa siis kysytään kun vieressä syödään suklaata ja muita herkkuja.
 Toinen haaste on säännöllinen syöminen. Vauva ohjelmoi päiviä niin ettei ole aikaa samalla tavalla syödä tietyllä kellon lyömällä. Aamupala venähtää monesti puolille päivin ja seuraavaksi saatan syödä lennossa jonkun hedelmän tai helpon leivän tai sen miehen tilaaman pizzan tai jotain muuta yhtä viisasta. Ruokia oonkin päättänyt alkaa tekemään itselleni valmiiksi isomman satsin. Helpottaa ruokarytmin onnistumista.

Lenkkeilymaisemat on kivoja!

Haasteitahan painonpudotuksessa aina on mutta nyt ne on mulla aiempaa erilaisia. En tavoittele hurjalla vauhdilla putoavaa painoa ihan imetyksen onnistumisen kannaltakin. Tavoittelen oikeaa ateriarytmiä, hyviä valintoja ruokailun suhteen, säännöllistä liikuntaa ja niiden valintojen myötä hiljalleen putoavaa painoa ja parempaa oloa. Mä olen pystynyt tähän ennenkin joten pystyn nytkin!


Nyt tilanne on tämänlainen. Ei missään nimessä niin huono kuin aikojen alussa
mutta tekemistä silti riitää!


Mä haluan jatkossakin liikkua siksi, että mulle tulee siitä hyvä olo. Mä haluan jatkossa syödä hyvin siksi, että siitäkin tulee hyvä olo. Mä haluan jatkossa kirjoittaa taas tätä mun hassua blogia, koska tää on mun henkireikä mun sekaville ajatuksille, tänne mä saan muistiin mun ajatukset joihin voin myöhemmin palata ja joille voin myöhemmin nauraa. Uskallan luvata itselleni, että päivitän kuulumiset blogiin 1-2krt viikossa.

Terveellistä uutta vuotta kaikille! 

perjantai 7. elokuuta 2015

Ikävä tänne!

Voi  maailma mulla on ollut ikävä tätä blogia viime aikoina! En mä ikinä pystyis tästä kokonaan luopumaan. En vieläkään ala aktiivisesti kirjoittamaan mutta lähtölaskenta siihen on käsillä.



Tässä on viime kuukausina tapahtunut paljon enkä ala tarkemmin erittelemään mutta muuta kuvat kertoo varmasti enemmän tuhat sanaa ikinä.

Viimeksi kun olen kirjoittanut on pieni ihme sisälläni jo kasvanut, silloin en ollut asiasta valmis vielä puhumaan.


rv 28+3 ( tänään muutama päivä enemmän)

Kuvittelin, että raskaus aikana bodailen ja liikun hurjasti mutta alkuraskauden pahoinvointi lamaannutti kokonaan. Ennen puolta väliä olo oli hyvä ja salilla tuntui kivalle käydä. Kohta aloin väsymään ja yhden salikerran jälkeen nukuin kaksi päivää. Nyt en käy salilla. Kävelen ja joskus pyöräilen.


Kesä on maistunut letuille.

Odotan kuin hullu puuroa, että pääsen taas salille ja laittamaan itseni kuosiin. "maya kuntoon"- herää eloon taas! Oma motivaatio on kova jo nyt. Tein ison työn viime vuosina ja nyt "pienen" mutkan kautta kohti tavoitteita. Näen jo unta kyykkäämisestäkin :D


Rakennekynnet ja sormus! Kuka ois uskonu? ;)

Ei tästä blogista vauvablogia ikinä tule mutta jonkunlainen "mammahaluukuntoon" systeemi kuitenkin ;)
Blogi on jatkossa yksi paikka mihin paeta ihanaa arkea.


Kesä on maistunut myös mansikkakakulle!

Hampaat irvessä en ala diettaamaan jatkossakaan. Määrätietoisesti vain ;)


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vuositarkastus.

No niin pitkästä aikaa taas!
Kävin eilen vuositarkastuksessa sen abdominoplastian jäljiltä. Toipuminen on sujunut hienosti alun tulehtunutta napaa lukuun ottamatta. Saatoin myös olla hieman malttamataton parantumisen suhteen.

Tästä ollaan aikoinaan lähdetty. Mummeli- Mira

Olen tässä vuoden aikana ollut monenlaisessa kunnossa. Olen ollut kevyt, vähän isompi kivemmassa lihassa, olen ollut isompi vähemmässä lihassa ja taas vähän kevyempi ja paremmassa kunnossa. Paino heiluu 5 kiloa eteen ja taakse ihan helposti lyhyelläkin aika välillä. Herkut maistuu toisinaan enemmän ja toisinaan saan taas kivasti kiinni puhtaammasta jutusta. Treenaan vieläkin. välillä aktiivisemmin ja välillä laiskemmin mutta salille on pakko päästä. Mun kroppa tarvitsee sitä.


Leikkausaamu.

Leikkaus oli iso ja epatodellinen juttu loppuun saakka. Eilen kirurgi sanoi että hän on erittäin tyytyväinen monipuolin oman työnsä jälkeen. Arpi on hyvässä kohdassa ja vaikka leikkausarven molemmat päät on hieman koholla on tulos hieno.

Leikkauksen jälkeen.
Muutos on huikea ja olen ikuisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta joka tuntuu vieläkin ihan lottovoitolle. Nyt tällä hetkellä olen pulskimmassa kunnossa ikuisuuksiin mutta silti olen tyytyväinen. Sen tiedän että painoani vartioin jatkossakin tarkasti.


Sellanen kuikelo. Oi niitä aikoja :D

Tässä sitä ollaan tänään. 
Kuten kuvasta näkyy, arpi näkyy melko selvästi vielä mutta se on huimasti jo vaalantunut. 


Vaatteet kun pitää päällä ni ihan hyvälle näyttää :D

Edelleenkin aamupalat toistaa samaa kaavaa.
Tällä hetkellä mun ongelma on se, että herkut eksyy mun käsiin liian usein. Uudet kuviot omassa elämässä vaikuttaa muhun selkeästi. Perusrytmi ruokailussa ja niiden sisällössä on kunnossa. Kaikki ylimääräinen pitäisi vaan jättää pois. Niin simppeliä.


Vaikka en koe oloani kovin viehättäväksi niin kyllä silti hymyilyttääkin.
Tykkään siitä, että perus asenne tätä elämää kohtaa on terveempi. Ei liian neuroottinen eikä liian tavoitteellinen vaan sellainen tavallinen jossa on hyvä olla ja elää se 80-90% ajasta siististi. 

Helou!
Nautin siitä että jaksan ja haluan nauttia liikunnasta. Siitä tulee hyvä mieli. Jatkossa tarkkailen mitä syön mutta en piiskaa itseäni satunnaisista herkkuhetkistä. Tyttäreni sanoin #yolo ;)


Yritin lähikuvailla arpea ja arpia.
Lihomisesta ja raskaudesta jääneet muistot on edelleen tallella myös.
Arpi on siisti!

Tää blogi on ollut mulle tärkeä kanava purkaa fiiliksiä. On ihania lukijoita ja mahtavia tarinoita olen saanut sähköpostiin ja niitä on ollut ilo lukea. Nyt olen tullut siihen päätökseen, että blogi jää pitkälle tauolle tai kenties loppuu kokonaan. Tulevaisuuden haasteet on tälle hetkellä sen tuntuisia etten halua niitä julkisesti ruotia. Voi olla, että jossain kohtaa avautuu uusi blogi uusilla kuvioilla tai voi olla että palaan tänne vielä. Kunhan omat ajatukset selviää niin kaikki muukin ratkeaa :) Edelleen pidän kuitenkin s-postin käytössä ja mulla on se insta tili @mira.u jossa varmasti uteliaimmat saavat pikkaisen kuulumisia tarkistettua.


Tänään söin aamupalaksi tällasta. Parhautta :P

Lämpimät kiitokset juuri sinulle matkalla mukana kulkemisesta. Sä olet tärkeä <3
Hymyillään kun tavataan!

-Mira-

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Yli rajojen.

Muistatteko sen yhden postauksen missä kerroin jostain pienistä kuvauksista? Instassa joku saattoi huomata, että kysymys oli pienestä haastattelusta johon yllärinä tuli pienet kuvauksetkin vielä.


Suostuin haastatteluun, koska kuvittelen edelleen, että mun historiasta voi jollekkin olla apua. Suostuin myös siksi, että kanava missä tuo juttu julkaistaan/julkaistiin on niin outo vielä ettei se kovin suurta mainetta tule saamaan enkä minä sen mukana saa kovasti huomiotakaan. Jutussa ei mainita edes blogin nimeä. Se saattaa olla vahinko koska mut löydettiin juttuun nimenomaan tän blogin kautta ;)


No ne kuvaukset. Ne oli jännät ja tuli tosiaan vähän yllättäen ja hädissäni kaivoin jotain vaatetta päälle ja unohdin jumppaliivitkin kotiin ja tavan liiveissä keikuin ;) Kuvat ei mun mielestä ole kovin edustavia mutta ajattelin että olkoon nyt millaiset on vaikka näytänkin ihan tursahtaneelta. Millon mun asenne on muuttunut tällaseksi, sitä en tiedä mutta juuri sillä hetkellä en voinut muunkaanlainen olla. Kyllä sitä miettii jälkiviisaana myös, että mitä hittoa sitä taas on tullut selitettyä. Ei voi taas mitään kun maito on niin sanotusti kaatunut jo!


Koomista noissa kuvauksissa oli sekin että kuvaaja halusi, että painot on minejä jotta mun on helpompi olla kuvattavana. Mä vaan mietin että melko noloa kun joku vielä luulee, että noin pienillä painoillako se vaan jumppailee ;)

Tietenkin kirjoitan tän jutun omaan tyyliini vähän vähättelevään sävyyn mutta oikeesti kiva kokemus ja jokin raja on taas ylitetty ja sekös vasta lystiä onkin!

Niin ja se linkki siihen juttuun  ---->   klikkaa tästä!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Jumituksia.

Tiedättekö sen tunteen kropassa joka tulee sen jälkeen kun vaan makaa päivä tolkulla? Ihan joka ikinen paikka on jumissa. Sattuu alaselkään, yläselkään, päähän? Joka paikkaa vaan kivistää eikä jalatkaan taivu mihinkään? Melkonen homma saada itsensä jonkunlaiseen toiminta kuntoon! Käytin tietenkin julmasti hyväkseni miehekettä ja kauniisti takavarikoin puhelimen jotta kädet vapautui selänhierontahommiin :D


banaani-avocado-marjahässäkkää!
(hajotin muuten ton mukin vahingossa kun sain herkun herkuteltua! Hyvä minä!)


Mä en edes makoillut päivä tolkulla. Pelkästään puolitoista vuorokautta kuumeen ja vatsataudin kourissa ja kroppa oli ihan loppu! Ei sovi mulle ollenkaan sairastaminen sängyn pohjalla. Ja sitten kun luulet, että tauti on voiton puolella niin se pirulainen iskee uudestaan. Voi pyhä jysäys sentään!


Pelkkiä tällasia raikkauksia teki mieli toipilaana vaan :P


Väkisin tuli mieleen, että oliko mulla 40 kiloa sitten koko ajan sellanen pöpperöinen ja kolottava ja juminen olo kun tänä aamuna? Nyt voin jo tunnustaa, etten muista muuta kun sen, että päätä särki ja usein särkikin. Oli se olo millainen vaan silloin ennen mutta ikävä sitä ei ole. Ihan kauheaa oli tän aamun jumi olo. Mun kroppa tarvitsee liikuntaa. Vielä huominen pitää huilia mutta sitten saa jumitukset kyytiä ja kovaa!

Joku ihana lukija oli kysellyt mahakuulumisia ja pyytänyt aiheesta postausta. Kiva, että kysyit ja vähän muistutitkin aiheesta :) Mulla on "vuositarkastus" sairaalassa maaliskuun puolessa välissä ja viimeistään silloin teen jonkunlaisen loppurapsan arvista kuvineen päivineen.

Sähköpostiin tulee myös jonkun verran kyselyitä leikkaukseen ja kokemuksiin liittyen ja niihin olenkin vastaillut muutaman päivän viiveellä :)

Eipä tällä kertaa muuta kuin, että koittakaan pysyä terveinä ja liikkukaa koska se tekee hyvää mielelle ja kropalle :)

torstai 1. tammikuuta 2015

Uusia kujeita?

Elämä on ihmeellistä. En edellisen postauksen aikana osannut edes kuvitella millainen joulukuu mulla saattaakaan olla! Ihana joulukuu. Uusia ihmisä ja paljon hupsuja suunnitelmia. Ei auttanut vaikka koitin ajatusta vastaan taistella ihan toden teolla. Tässä sitä nyt mennään.

Mä olen työajan ulkopuolella rakentanut lumiukkoja pienten ihmisten kanssa!



Jouluhömpötys alkoi mun mittapuulla tosi ajoissa!      
Minikuusi!
Yht´äkkiä meitä onki kolme ja välillä enemmänkin!
Ukko ja sen akka!
Söpöset tyttöset oli meidän ilona viikon verran <3
Lapset <3
Jouluaaton tunnelmaa kotikolosta :)
Ihan ite paistoin kalkkunan tissin ekaa kertaa ikinä :O
Herkuteltu on!
Aamukahvia ja takkatulta ennen töihin lähtöä. Ei huono!

Kyllä mä vaan sanon, että olipahan vauhdikas kuukausi, ihana joulu ja rakkaita ihmisiä ympärillä. Kilttinä tyttönä olen jumppaillut vieläkin ja niin tulee jatkumaan. Joulukuu on melkoinen herkuttelu kuukausi myös ruokapuolella mutta asiaan tulee nyt muutos ja herkut saa jäädä hetkeksi pois. On vähän ikävä kevyempää oloa. Kevyempi olo on äkkiä takaisin kun jättää puppupöperöt pois joten nou hätä :)

Onnellista uutta vuotta meille kaikille sinne ja tänne <3