Otsikko?

Monesti sitä tulee sanoneeksi, että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Sittenhän se juuri niin onkin kun  todella oikeasti oivaltaa eikä vaan luule!

Mä oon henkisesti ainakin 50 kiloa nyt kevyempi kuin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja hoidella tätä hommaa tällä rennolla ja sallivalla tavalla. Makeeta huomata ettei elämä kaadu vaikka syökin jotain muutakin kuin kanaa, riisiä ja parsakaalia. Jotain on silti muuttunut pysyvästi. Mun valinnat on järjestäin hyviä. Ei siis ole pelkoa, että rento meininki tarkoittaa sitä mitä se oli muutama vuosi sitten.

Vaatekaapin penkojais- saalista :D

Se mistä halua eroon "tankkauspäivä" ajatus. Mä sallin itselleni kaiken ihan joka päivä. Se, että sallin kaiken itselleni joka päivä on kuitenkin johtanut siihen, ettei mun joka päivä teekkään kaikkea mieli. Voiko asiat mukavammin ollakkaan? En aio enää harrastaa hulluja mättöpäiviä koska se ei sovi mulle. Halua eroon kaikesta "äärilaitailusta". Jos hoksaatte mitä tarkoitan? Toki toisinaan voi olla juhlia ja juttuja joissa tulee väistämättä syötyä enemmän kuin olisi sopivaa mutta niitä ei lasketa. Nyt on kysymys sujuvasta ja rennosta arjesta.

Tarpeellista tavaraa :D

Tänään oli superfoodien metsästys retki-iltapäivä! Mustikkaa löytyy paikoittain tosi paljon. Aino mikä esti jättisaaliin haalimisen oli hyttysmyrkyn puute. Ei mitään järkeä lähteä metsään hyttystensyötiksi ja kuvitella, että tuntitolkulla metsässä kestää olla :D

Muutama rasiallinen päätyi pakastimeen! Noilla ei tosin pääse alkua
pidemmälle joten metsäretkiä on luvassa vielä aika monta!

Tähän mä alun alkaen pyrin, että nää asiat suhteessä uuteen elämäntapaan tai nyt jo nykyiseen elämäntapaan tulee selkärangasta ilman, että joka muuvia tarvitsee sen ihmeemmin selitellä tai nostaa jalustalle. On hieno tunne kun todella tuntee, että mä pärjään ja osaan. Mä nautin tästä kaikesta.

Iltapalaa tänään! Aivan maailman parasta on tuo Mannispudding
paistettuna ihan kuulkaas voissa :P
Vähän vitamiineja kaveriksi ja ääntä kohti!

Niin ja toki joku on kiinnostunut painosta. Viimeksi kun tarkistin niin laskusuunnassa edelleen ;)

Kyllä vain. Ihanaa ja herkullista tää on kun oikein oivaltaa! 

Tattoo!

Tatuoinnit on merkillinen harrastus. Jostain kumman syystä ideat tuppaa aina vähän karkaamaan lapasesta. Hyvin tehdyt kuvat on kyllä aivan huikean upean näköisiä. Mullakin noita löytyy moneen lähtöön ja erityylisiä ja eilen jatkoa sai vasen käsi. Alunperin tarkoitus oli vain viimeistellä kuvat, lisäillä varjoja ja valoja ja silleen...

Saatoin vähän olla innoissaan kun tajusin, että kuva tulee muuttumaan
aika lailla :D

Mageen näköstä ornamentti tyylistä koukero hässäkkää
liljojen kaveriksi! Tykkään ihan hulluna!

Tää kierros ois valmis! Ens kerralla jatkuu!

Yksin on aika vaikee ottaa noita kuvia. Ronja luuli, että tässä kuvassa kuvataan paitaa
vaikka tarkoitis oli tota tatuointia filmata :D

Tuo tatuointihan ei jää noin tummaksi vaan parantuessaan vaalenee aika paljon! Mä oon ihan innoissani taas tästä. Nyt toki pitää varoa grillaamasta kättä auringossa eikä tietty hikijumppaillakkaan muutamaan päivään voi. Lepo tekee hyvää muutenkin tähän väliin!

Oletteko koskaan huomanneet, että jemmailette vaatekaapin perukoilla vaatteita joita, ette raaski käyttää? Tai kenkiä on vaikka kuinka mutta kuitenkaan niitäkään voi käyttää kun juhlatilanteissa ettei ne vaan kulu?

Mä oon just sellanen urpå! Samoissa hooämmän vetimissä kuljen viikosta toiseen, kesät ja talvet. Nyt kuitenkin olen päättänyt rikkoa rajoja tässä kohtaa. Eilenkin oli kivat vaatteet päällä ja ihmettelen miksi en ole pitänyt niitä ollenkaan! Tänään aamulla testailin taas jotain, on aika hauskaa mitä kaikkea huomaa kaapista löytyvän vaikka ei tästä nyt niin kauan ole kun kaapit muka raivasin niin ettei paljon jäänyt jäljelle :O

Nyt oli tarkoitus kuvata vaatteita eikä kättä :D

Sellasta! Mä sukellan nyt niitä vaatteita taas selaamaan. En päätynyt pukeutumaan tänään yllä olevan kuvan tamineisiin :D

Uusia eväitä?

Kohta taitaa olla jo pari viikkoa siitä kun julistin homman uuteen laskuun vai nousuun. Mä en tajuu miten asia kuuluu esittää oikein, että se kuulostaa siltä miltä pitää :D

Tietoisesti en ole tännekkään kirjoitellut kun halusin pitää vähän pesäeroa blogimaailmaan ylipäätään. Mä oon kauan jo tosi aktiivisesti seurannut monia fitnessblogeja monien muiden ohessa. Mulle meinas käydä vähän niin, että aloin jotenkin itseäni vertaamaan fitnessmimmeihin ja näin sen jotenkin normaalina ja tavoiteltavana tapana toimia vaikka mulla ei ole pienintäkään aikomusta itse kisalavoille nousta. Mun ei tarvitse noudattaa kisadieettimäisen orjallista kaavaa syömisten osalta. Musta tuntui, että mä oon kauhea pullukka aina vaan. Tissitkin roikkuu ja näin jo untakin kuinka ystävät miehineen mun nahkalärpyköitä haukkuu :D Onhan se aika koomista juu. Mä haluan vaan elää tavallista elämää ja harrastaa kuntosalia ja tavoittelen kuitenkin mun silmälle kivan näköstä kroppaa joka kuitenkin on ehkä peruspirkkoa vähän timmimpi ;) ja ennen kaikkea haluan voida hyvin. Mä voin voida hyvin vaikka söisin ihan tavallista kotiruokaa. Meinasi jo tulla kanat ja riisit korvista ulos. Tuntui, ettei ollut muuta ruokaa enää edes olemassa. Viime aikoina olenkin tehnyt ihan tavallisia ruokia ihan uudella innolla. Sen verran haluan olla kartalla mitä syön että suurinpiirtein kattelen että annos on järkevän kokoinen ja sisältää sopivasti protskua, hiilareita ja rasvoja. Karkeita keskiarvoja syödystä energiasta laskeskelen. Suuntaa antavasti. Kuitenkin tässä näitä kiloja saa hiljalleen pudota.
Puntarikin jo kertoo, että rennompi ote tähän hommaan tuottaa tulosta ja lukemat on taas laskusuunnassa.

Vaikka mun pää meinas leipasta kiinni kaiken hypetyksen keskellä. Aion siltikin taas seurata niitä fitnessblogeja koska ne on mun mielestä mielenkiintoisia ja nostan hattua kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille lajin parissa. Mun piti vaan tajuta, että se ei ole se mitä mä haluan itse. Tai osittain joo mutta silleen erilailla. Ikinä en voisi kuvitella luopuvani kuntosalista tai glutamiinista :D

Mannispudding on niiiiin hyvää. Samoin noi Questbarit.
On toi Fitneestukun lehtikin kivaa luettavaa!

Laitoin yhtenä päivä kiilakorot jalkaan ja läksin junalla veljenpojan
synttäreille. Söin siellä herkkua jos toistakin! Hyvällä omallatunnolla,
Arki alkoi heti kun pääsin kotiin. Ilman ongelmia.
Asenteesta se on pitkälle kiinni jääkö se herkuttelu päälle vai ei.

Velipoika kuskasi siskoa avoautolla :D

Veljen tyttö houkutteli mut hyppimään trampoliinilla! Se oli lystiä.
Kävelin myös äitiä moikkaamaan noin viiden kilometrin päähän.

Kesän ekat herneet ei kauaan pussissa vanhenneet...

...eikä varsinkaan makoisat mansikat!

Tänään iski kumma ajatus päähän. Lenkille on päästävä.
Uusi spibelt oli lähdettävä testaamaan!
Ovella oli otettava tietty se selfie ;)

En mä suunnitellut mitään rehkimistä mutta miten ihmeessä
mä tonne hyppyrimäelle eksyin? No eipä siinä!

Hikihän siinä tuli hitto vieköön!

Uskon siihen, että vähemmällä stressaamisella pääsen sinne mun tavoitteisiin. Olen myös oppinut, että muihin itseäni vertaamalla en pääse puusta pitkään. Mä oon mä ja teen tätä hommaa niin kuin se mulle parhaiten sopii. Vaikka olisi kaikki mahdollisuudet päästä tavoitteisiin paljon nopeammin mutta mä en halua. Mä haluan nauttia matkasta ja totuttaa mun kropan pikkuhiljaa uusiin pienempiin lukemiin. Nyt mä nautinkin ja mun on niin paljon helpompi hengittää kun en vaadi itseltäni sellaista mihin en edes pysty. Sen kun tajusin niin huomasin että mä oon ihan kiva enkä ees ihan kauheen pullea sittenkään. Näillä eväillä kohti niitä pienempiä kylkiä :)

Heippa, ens kertaan!