Pannukakku!

Ihan jokainen joka tuntee mut vähänkään paremmin tietää, että pannukakku on mun heikkous. Mä olen aivan voimaton tuon jauhomössöherkun edessä. Silloin ennen mä tein pannaria 2-3 kertaa viikossa. Litran taikina = pellillinen. Tietysti lapselle neuvoin, että on järkevää syödä 1-2 kaksi palaa koska kyseessä on herkku. Oikeasti mua vaan pelotti, että mulle jää liian vähän jos lapsi syö enemmän.

Nam!  Näyttää ihan mun tekemälle vaikkei oo!

Pannarin tekemiselle paras teko syy oli vesisade. Mun pikkusiskokin on välillä muistellut kun vettä sataa, että nyt Mira tekisi "sadepäivän pannaria". Ronjakin kaiholla muistelee vesisateen aikaan, että nyt olisi taas se aika :D Muistoja.

Just näin, hillon kanssa nautittuna. Lasi kylmää maitoa. Muuta ei tarvita!

Olen huomannut, että pystyn ohittamaan ihan minkä muun herkun vaan mutta pannaria ei vaan voi ohittaa. Oleppa sitten päiväkodissa töissä jossa niille pikku pilteille tarjoillaan juuri paistettua pannaria välipalaksi. Melkein iskee suojeluvaisto pannareita kohtaan. Älkää syökö! Mähän jään ilman. Melkosta! 

Tämäkään ei ole mun tekemä!

Olen tullut siihen tulokseen, että en voi pannaria ohittaa joten mulla on lupa syödä sitä siivosti pala tai kaksi jossain muualla kuin kotona. Katastrofihan se olisi jos alkaisin sadepäivän pannaria joka sateella kotona paistelemaan. Ja miten sitä edes voisi tehdä vähemmän kuin pellillisen? 

Tänään töissä söin lasten välilpalakuormasta palan tai kaksi sitä pannaria. Olen taivaassa vaikka ehkä se mun oma tekemä on naksun verran parempaa kuitenkin ;)

Mua kiinnostaa, että mikä on sun heikkous? Onko olemassa jotain yhtä kahelia "vammaa" kuin mulla? Enhän mä vaan oo ainoa?

(Herkulliset pannukakku kuvat lainasin googlesta.)