Ei näin, ei näin!

Kuin mä oon innoissani kun sai itsestäni irti ja jumppasin tänään kotona! Hieno puolen tunnin kyykkyjumppa oman kehonpainolla! Kuulostaa täydellisen kevyeltä aloitukselta! Eikös?

No mutta koska musta on kyse niin eihän se nyt riittänyt! 

Pakkastakaan ei ollut kuin -12 astetta joten pitkästä aikaa päästiin vaunuilemaan. Valitsin sitten sen verran pitkän reitin, että taisin puolisentoista tuntia lykkiä kärryjä. Ylämäkisen reittivalinnan tein tietoisesti, mukavasti sitä poltetta bersuksiin. Aloin jo siellä kävellessä aavistelemaan, että överiksi tais mennä, että vähempikin ois riittänyt. Kotipihaan kun päästiin lykkäsin vaunut parkkiin ja päätin sitten hoidella lumen kolaukset alat pois! Kannattiko taas? No mutta kun kevyt pakkaslumi...

Mun huono tai hyvä puoli on se, että innostun nollasta sataan hetkessä. Mä olen niin kauan odottanut, että pääsen taas liikkumaan ja tein tän perusvirheen! Ahnehdin liikaa kerralla. Sen tunsin jo välittömästi kun pääsin kotiin. Tuntuu kun raajat irtoilis paikoiltaan eikä tätä ruhoa meinaa saada suoraksi! Jo sen kyykkyjumpan jälkeen oli sellainen olo, että jotain on tehty. Kävelyllä ajattelin, että miten kivasti tämä jo koipia palauttelee! Hahahah! 

Kaikkihan sen tietää, että ahneella on paskanen loppu ja just tällasten emämokien takia monien liikuntainto lopahtaa. Mä meinaan ottaa virheestäni jo heti opikseni ja olen jatkossa viisaampi! Aina sitä saa olla itseään jarruttelemassa ;) Olempahan aloittanut nyt ainakin! 

Tavoittelen kolme kotijumppaa viikossa ja lenkit päälle. Parin viikon päästä nappaan vauvan kainaloon ja lähdetään vauva-vanhempi jumpalle :) Sellasta olisi kerran viikossa luvassa!

Muutamana viime päivänä on herkkuhammasta kolottanut ja mieli ois syödä ohi omien ajatusten. Olen pysynyt tiukkana. Karkkia en ole syönyt. Valinnat on vieläkin mun mielestä ihan hyviä tavalliselle painonvahtijalle ;)

kahvia vaan ei pullaa! 

Kahvia harvemmin tulee nykyään juotua rauhassa jotakin lehteä lueskellen! Kahvit juodaan lennossa vauvan hoidon ohessa !

Innokkaimpina laihdutusaikoina hedelmät oli pahasta, vaalea leipä oli pahasta ja juustokin kuului vain herkkupäivään. Kuvassa on aamu- tai iltapala. En mä ajattele et tossa on mun projektin kaatavia juttuja! Proteiinit puuttuu juu-uuuu.

nam!

Herkkupäivän juttuja! Ennen oli aika jolloin dippisoossit oli huono valinta! Nyt mä aattelen et  ihanaa kun tää ei oo niin vakavaa. jos noi dippisoossit ajaa mut turmioon niin kestän kohtaloni! Kokonaisuus on aika hyvin hallussa kunhan en ahnehdi niin liikuntaa kuin liian tarkkaa ruokavaliota. Mä pystyn vetämään jutut ihan äärimmilleen mutta mä en halua. 

Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa jossa paino on laskusuunnassa. Olen onnellinen jokaisesta punnituksesta jolloin paino ei ole noussut. Mä olen oikeilla jäljillä vaikka todella kaukana siitä mitä olen reilu vuosi sitten tehnyt. 

Tästä jatketaan! Ylihuomenna ois tarkoitus jumppailla olkapäitä kotona :)

Uni pohdintoja!

Iät ja ajat on puhuttu siitä miten säännöllinen uni tekee ihmisen terveydelle hyvää. Auttaa laihduttamisessa ja ihan kaikessa!

Sattuneista syistä vietän aikaa paljon sängyssä ja makuullaan mutta unta on vain vähän tai se katkeilee 2-6 kertaa yössä ja välillä sitä tulee valvottua tunti tai kaksikin vaikka vauva nukkuisikin.

Väsyneenä sitä haksahtaa helpommin herkkuihin ja energiapitoisiin syötäviin. Ei jaksa ajatella järkevästi, sanotaan. Mulle ei ole vielä niin käynyt vaikka mielessä välillä käykin miten helposti nälkää voisi siirtää. Hyviäkin valintoja voi nopeasti tehdä väsyneenä mun mielestä. Tässä avain asemassa on kuitenkin varmaan se mitä sieltä kaupasta väsyneenä tai pirteänä raahaa kotiin.

Vaikuttaako huono nukkuminen ja vähäinen uni laihduttamiseen muuten haittaavasti? Jos ihminen ei syö enemmän kuin kuluttaa niin ei kaiken järjen mukaan voi lihoa. Vai sekottaako se huono uni ja valvominen ihmisen energian kulutuksen jotenkin?
Perustuuko väite johonkin muuhun kun omiin valintoihin jotka väsyneenä ovat huonompia?

Nyt on mentävä vauva karjuu väsymystä. Äitiä tarvitaan!

Ps. söin aamupalaksi kaurapuuroa ;)

Miten sujuu?

Lupaavasti alkaa tää mun projekti! Virallinen alkupaino on ottamatta. Toisaaltahan se onkin hyvä koska se paino ei ollutkaan se mikä kertoo kaiken. Sen verran puntarilla olen käynyt, että tiedän painon laskeneen ja olevan selkeesti laskusuunnassa :D

Mun haastenahan oli ruokailun rytmittäminen ja sen laadun parantaminen ja ihan hyvin sillä saralla sujuukin. Paremminkin voisi mutta oon hurjan ylpeä siitä etten ole karkkia tai vastaavia syönyt ollenkaan. Nopeestihan painon sais alas kun jättäis enemmän vielä hiilareita pois mutta koska mulla ei ole kiire mihinkään niin en näe syytä liikaa kiristellä vielä. Hiljaa hyvä tulee niinkun on ennenkin huomattu!

ei niin kaunista mutta ompahan syöty!

Välillä ateriat on jotain mitä kiinni vaan saa ja ne kauhotaan suuhun paljon maistelematta, ne vaan nielastaan ja samalla hyssytellään karjuvaa vauvaa. Pääasia kuitenkin, että jonkunlainen ateriarytmi alkaa löytymään!

hys hys, ei mitään hätää äiti ottaa vaan vähän aamupalaa...

Aamuisin on ihana syödä ja aamupalaan haluaisin panostaa eniten tällä hetkellä. Jos odottelen sellaista hetkeä, että vauva on rauhallinen eikä vaadi mitään niin kello onkin sitten jo 10-11. Mulla on heti nälkä kun herään! Raakapuurothan vois olla vastaus mutta miettikää miten ihanalta se hyvin haudutettu LÄMMIN kaurapuuro maistuu!

Kyllä kelpaa!

Mä niin pelkäsin, että ukko-kulta tärvelee mun syömiset mutta kivastihan toi mua tukee. Teki mulle noin hienon näköisen salaatinkin kun toivoin kanasalaattia <3 

Loppiaisena meillä oli kahvivieraita ja pöydässä oli berliininmunkkeja, pullaa ja kuivakakkua silloin mies sanoi että ihan hyvin voisin jotain maistella. Olin hiljaa enkä maistellut, silloin taisi ymmärtää viimeistään että ihan tosissani olen ;)

mun pizzamunakas!

Kananmunat toimii millä aterialla vaan toimii aina! Taaskaan toi asettelu ei ole kovin houkutteleva ja kasviksia vois olla enemmän mutta tämäkin ateria piti ruokarytmin kohdillaan!

Nam!

Iltapalat on myös mulle tärkeitä. Ei tulis kuuloonkaan mennä tyhjin vatsoin nukkumaan. Rahka ja hedelmät+ pähkinät on mun juttu!

Kuten kuvista näkee, panostaa voisi toisinaan enemmän mutta olen iloinen tästäkin!

Entäs se liikunta? Kahvakuulat ja käsipainot on saaneet lepäillä rauhassa kaappien perukoilla. Vaunulenkeillä kävin joka päivä niin kauan kunnes paukkupakkaset esti vauvan viemisen ulos! Nautin niistä vaunutteluista ja nyt näyttää siltä, että pakkaset lauhtuu ja ulos päästään taas!

Nyt on mentävä...puolet tästäkin ajasta kun olen kirjoittanut on vauva ollut tissillä tai on hyssytelty unilta heräillyttä pikkuista :)

Taas vaihtuu vuosi!

Onhan sen sortin vuosi takana, että tulevasta vuodesta toivon hieman ennalta arvattavampaa! Ei sillä, että kuluneena vuonna tapahtuneet asiat olisi huonoja. En voisi olla onnellisempi pienen tyttövauvan äiti <3

Raskaus toi kuitenki liikakiloja joista haluan nyt eroon. Mullahan on tosi hyvä taito siihen olemassa ja polte jumppailemaan on kova. Kuitenkin koen melko haasteellisena vauvan kanssa lähteä salille, liekö se edes sallittua. Vauva on laadultaan sylivauva ja melko huonosti viihtyy missään turvakaukalossa paikallaan jos ei nuku. Täysimetyksellä vauvaa ei oikein voi iskälle kotiin jättää kun pakastimessa ei varamaitoa ole. Ja kyllä mulle on tärkeintä kuitenki se, ettei korviketta anneta niin kauan kun oma maito riittää.

Facebookissa tämä muutos kuva hyppäsi seinälle.
Tää oli fitfarmin sivuilla aikanaa, 

Liikkumista en ehkä näe isoimpana haasteena silti vaan ton ruokapuolen. Lenkillä vauva viihtyy vaunuissa ja onkin vaan musta kiinni kuinka paljon emmaljungien renkaita haluan kuluttaa. Kotoa löytyy kahvakuulaa ja käsipainoa joten pientä lihaskuntoharjoitusta voin kotonakin tehdä. Vaatii vaan oman perseen sohvalta nostamista silloin kun vauva nukkuu ;) Salille ehdin myöhemminkin ihan varmasti. Satunnaisesti nytkin toki.

Leikkikentällä oli portaat. Niitä oli ihan pakko ravata edes takas!

Isoin haaste mulle on ruokailu. Sillon kun aloitin painonpudotuksen niin oli helppo valita mitä kaupasta kantaa ja sen mukaan oli helppo olla syömättä ei sallittuja juttuja. Nyt taas haasteena on se, että kaapista löytyy mitä sattuu ja mies käy kaupasta ja haluaa loihtia ihania ja herkullisia iltasyömisiä mistä on tosi vaikea kieltäytyä. Selkärankaa siis kysytään kun vieressä syödään suklaata ja muita herkkuja.
 Toinen haaste on säännöllinen syöminen. Vauva ohjelmoi päiviä niin ettei ole aikaa samalla tavalla syödä tietyllä kellon lyömällä. Aamupala venähtää monesti puolille päivin ja seuraavaksi saatan syödä lennossa jonkun hedelmän tai helpon leivän tai sen miehen tilaaman pizzan tai jotain muuta yhtä viisasta. Ruokia oonkin päättänyt alkaa tekemään itselleni valmiiksi isomman satsin. Helpottaa ruokarytmin onnistumista.

Lenkkeilymaisemat on kivoja!

Haasteitahan painonpudotuksessa aina on mutta nyt ne on mulla aiempaa erilaisia. En tavoittele hurjalla vauhdilla putoavaa painoa ihan imetyksen onnistumisen kannaltakin. Tavoittelen oikeaa ateriarytmiä, hyviä valintoja ruokailun suhteen, säännöllistä liikuntaa ja niiden valintojen myötä hiljalleen putoavaa painoa ja parempaa oloa. Mä olen pystynyt tähän ennenkin joten pystyn nytkin!

Nyt tilanne on tämänlainen. Ei missään nimessä niin huono kuin aikojen alussa
mutta tekemistä silti riitää!

Mä haluan jatkossakin liikkua siksi, että mulle tulee siitä hyvä olo. Mä haluan jatkossa syödä hyvin siksi, että siitäkin tulee hyvä olo. Mä haluan jatkossa kirjoittaa taas tätä mun hassua blogia, koska tää on mun henkireikä mun sekaville ajatuksille, tänne mä saan muistiin mun ajatukset joihin voin myöhemmin palata ja joille voin myöhemmin nauraa. Uskallan luvata itselleni, että päivitän kuulumiset blogiin 1-2krt viikossa.

Terveellistä uutta vuotta kaikille! 

Ikävä tänne!

Voi  maailma mulla on ollut ikävä tätä blogia viime aikoina! En mä ikinä pystyis tästä kokonaan luopumaan. En vieläkään ala aktiivisesti kirjoittamaan mutta lähtölaskenta siihen on käsillä.

Tässä on viime kuukausina tapahtunut paljon enkä ala tarkemmin erittelemään mutta muuta kuvat kertoo varmasti enemmän tuhat sanaa ikinä.

Viimeksi kun olen kirjoittanut on pieni ihme sisälläni jo kasvanut, silloin en ollut asiasta valmis vielä puhumaan.

rv 28+3 ( tänään muutama päivä enemmän)

Kuvittelin, että raskaus aikana bodailen ja liikun hurjasti mutta alkuraskauden pahoinvointi lamaannutti kokonaan. Ennen puolta väliä olo oli hyvä ja salilla tuntui kivalle käydä. Kohta aloin väsymään ja yhden salikerran jälkeen nukuin kaksi päivää. Nyt en käy salilla. Kävelen ja joskus pyöräilen.

Kesä on maistunut letuille.

Odotan kuin hullu puuroa, että pääsen taas salille ja laittamaan itseni kuosiin. "maya kuntoon"- herää eloon taas! Oma motivaatio on kova jo nyt. Tein ison työn viime vuosina ja nyt "pienen" mutkan kautta kohti tavoitteita. Näen jo unta kyykkäämisestäkin :D

Rakennekynnet ja sormus! Kuka ois uskonu? ;)

Ei tästä blogista vauvablogia ikinä tule mutta jonkunlainen "mammahaluukuntoon" systeemi kuitenkin ;)

Blogi on jatkossa yksi paikka mihin paeta ihanaa arkea.

Kesä on maistunut myös mansikkakakulle!

Hampaat irvessä en ala diettaamaan jatkossakaan. Määrätietoisesti vain ;)

Vuositarkastus.

No niin pitkästä aikaa taas!
Kävin eilen vuositarkastuksessa sen abdominoplastian jäljiltä. Toipuminen on sujunut hienosti alun tulehtunutta napaa lukuun ottamatta. Saatoin myös olla hieman malttamataton parantumisen suhteen.

Tästä ollaan aikoinaan lähdetty. Mummeli- Mira

Olen tässä vuoden aikana ollut monenlaisessa kunnossa. Olen ollut kevyt, vähän isompi kivemmassa lihassa, olen ollut isompi vähemmässä lihassa ja taas vähän kevyempi ja paremmassa kunnossa. Paino heiluu 5 kiloa eteen ja taakse ihan helposti lyhyelläkin aika välillä. Herkut maistuu toisinaan enemmän ja toisinaan saan taas kivasti kiinni puhtaammasta jutusta. Treenaan vieläkin. välillä aktiivisemmin ja välillä laiskemmin mutta salille on pakko päästä. Mun kroppa tarvitsee sitä.

Leikkausaamu.

Leikkaus oli iso ja epatodellinen juttu loppuun saakka. Eilen kirurgi sanoi että hän on erittäin tyytyväinen monipuolin oman työnsä jälkeen. Arpi on hyvässä kohdassa ja vaikka leikkausarven molemmat päät on hieman koholla on tulos hieno.

Leikkauksen jälkeen.

Muutos on huikea ja olen ikuisesti kiitollinen tästä mahdollisuudesta joka tuntuu vieläkin ihan lottovoitolle. Nyt tällä hetkellä olen pulskimmassa kunnossa ikuisuuksiin mutta silti olen tyytyväinen. Sen tiedän että painoani vartioin jatkossakin tarkasti.

Sellanen kuikelo. Oi niitä aikoja :D

Tässä sitä ollaan tänään. 

Kuten kuvasta näkyy, arpi näkyy melko selvästi vielä mutta se on huimasti jo vaalantunut. 

Vaatteet kun pitää päällä ni ihan hyvälle näyttää :D

Edelleenkin aamupalat toistaa samaa kaavaa.

Tällä hetkellä mun ongelma on se, että herkut eksyy mun käsiin liian usein. Uudet kuviot omassa elämässä vaikuttaa muhun selkeästi. Perusrytmi ruokailussa ja niiden sisällössä on kunnossa. Kaikki ylimääräinen pitäisi vaan jättää pois. Niin simppeliä.

Vaikka en koe oloani kovin viehättäväksi niin kyllä silti hymyilyttääkin.

Tykkään siitä, että perus asenne tätä elämää kohtaa on terveempi. Ei liian neuroottinen eikä liian tavoitteellinen vaan sellainen tavallinen jossa on hyvä olla ja elää se 80-90% ajasta siististi. 

Helou!

Nautin siitä että jaksan ja haluan nauttia liikunnasta. Siitä tulee hyvä mieli. Jatkossa tarkkailen mitä syön mutta en piiskaa itseäni satunnaisista herkkuhetkistä. Tyttäreni sanoin #yolo ;)

Yritin lähikuvailla arpea ja arpia.
Lihomisesta ja raskaudesta jääneet muistot on edelleen tallella myös.
Arpi on siisti!

Tää blogi on ollut mulle tärkeä kanava purkaa fiiliksiä. On ihania lukijoita ja mahtavia tarinoita olen saanut sähköpostiin ja niitä on ollut ilo lukea. Nyt olen tullut siihen päätökseen, että blogi jää pitkälle tauolle tai kenties loppuu kokonaan. Tulevaisuuden haasteet on tälle hetkellä sen tuntuisia etten halua niitä julkisesti ruotia. Voi olla, että jossain kohtaa avautuu uusi blogi uusilla kuvioilla tai voi olla että palaan tänne vielä. Kunhan omat ajatukset selviää niin kaikki muukin ratkeaa :) Edelleen pidän kuitenkin s-postin käytössä ja mulla on se insta tili @mira.u jossa varmasti uteliaimmat saavat pikkaisen kuulumisia tarkistettua.

Tänään söin aamupalaksi tällasta. Parhautta :P

Lämpimät kiitokset juuri sinulle matkalla mukana kulkemisesta. Sä olet tärkeä <3

Hymyillään kun tavataan!

-Mira-

Yli rajojen.

Muistatteko sen yhden postauksen missä kerroin jostain pienistä kuvauksista? Instassa joku saattoi huomata, että kysymys oli pienestä haastattelusta johon yllärinä tuli pienet kuvauksetkin vielä.

Suostuin haastatteluun, koska kuvittelen edelleen, että mun historiasta voi jollekkin olla apua. Suostuin myös siksi, että kanava missä tuo juttu julkaistaan/julkaistiin on niin outo vielä ettei se kovin suurta mainetta tule saamaan enkä minä sen mukana saa kovasti huomiotakaan. Jutussa ei mainita edes blogin nimeä. Se saattaa olla vahinko koska mut löydettiin juttuun nimenomaan tän blogin kautta ;)

No ne kuvaukset. Ne oli jännät ja tuli tosiaan vähän yllättäen ja hädissäni kaivoin jotain vaatetta päälle ja unohdin jumppaliivitkin kotiin ja tavan liiveissä keikuin ;) Kuvat ei mun mielestä ole kovin edustavia mutta ajattelin että olkoon nyt millaiset on vaikka näytänkin ihan tursahtaneelta. Millon mun asenne on muuttunut tällaseksi, sitä en tiedä mutta juuri sillä hetkellä en voinut muunkaanlainen olla. Kyllä sitä miettii jälkiviisaana myös, että mitä hittoa sitä taas on tullut selitettyä. Ei voi taas mitään kun maito on niin sanotusti kaatunut jo!

Koomista noissa kuvauksissa oli sekin että kuvaaja halusi, että painot on minejä jotta mun on helpompi olla kuvattavana. Mä vaan mietin että melko noloa kun joku vielä luulee, että noin pienillä painoillako se vaan jumppailee ;)

Tietenkin kirjoitan tän jutun omaan tyyliini vähän vähättelevään sävyyn mutta oikeesti kiva kokemus ja jokin raja on taas ylitetty ja sekös vasta lystiä onkin!

Niin ja se linkki siihen juttuun  ---->   klikkaa tästä!