Jos mä eilen luulin että mun jalat on tönköt niin mä en tienny oikeasti mitään :D
Heräsin yölläkin siihen kun jalat oli kipeät! Tästä kivusta mä tykkään vaikka jalat ei tunnu yhtään omille ja farkutkit puristi niin pirusti reisien kohdalta :)
Tänään on lepopäivä jumppailuista. Ja herkkupäiväksikin muotoutui kun ruokapuoli hoitui kiinalaisessa ja kotiin viemisiksi kantautui läjä irtokarkkeja!
Jaksaa ens viikon taas jumpata täysillä!
Mä tykkään maailman eniten tästä olosta kun luotan siihen ettei tää projekti kaadu/lopu vaikka välillä herkuttelee. Tai ettei se kaadu siihen etten neuroottisena juoksekkaan siellä puntarilla koko ajan.
Eniten asiassa ilostuttaa se, että puntarikin jäi itsestään pois jokapäiväisestä käytöstä, samoin kun sykemittarit ja ruokien kirjaaminen.
Mahtavaa huomata että omaa kroppaa ja sen viestejä voi oppia ymmärtämään ilman kaavioita, taulukoita ja mittareita.
Kerran viikossa puntaria riittää ja mittanauha kertoo tarkempaa tietouttaan vähän harvemmin.
Paljonhan mun päätä on saanut seinään lyödä että olen tajunnut niiden rento-ruokailu-päivien jujun. Kroppa ja mieli tarvitsee sellaisia päiviä. Uusi juttu on kuitenkin se ettei se löysäily jää päälle. Tekee aina mieli palata siihen mikä on nyt hyväksi todettu.
Jos mä reilu vuosi sitten haaveilin vaan jostain tietystä painosta jossa sitten olisin tyytyväinen niin nyt se paino on periaatteessa sivu seikka koska mä haluan olla ihan jotain muuta kun pelkkä laiha läski!
Toki se paino saa alaspäin tulla vielä reilusti mutta ei lihasten kustannuksella ;) Hitaampi pudotusvauhti riittää kunhan paketti menee kasaan tasaiseen tahtiin.
Faktahan on että työmaata riittää eikä pelkästään ajattelemalla tapahdu mitään! Nyt jumpataan sekä syödään hyvin ja oikein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti