Päätös!

Mä oon nyt miettiny ja pohtinu, kääntäny ja vääntänyt tän blogin jatkojuttuja ja lopulta päädyin vielä jatkamaan! Ihania ja ajatuksia herättäviä komentteja tuli asiaan liittyen niin tänne blogiin kuin muita kanavia pitkin. Joku muukin oli sitä mieltä, että kuvat on kivoja täällä mun blogissa. Itsekkin tykkään niistä kuvista. Kuvia on kiva räpsiä vaikka vaan tuolla puhelimella. Olisi kiva hankkia järkkäri ja opetella oikeesti ottamaan niitä kuvia!

Viime sunnuntain fiilistely kävelyllä ikuistin omppupuun kukkasen! 

(Tässä kohtaa tilttas netti ja lähdin salille! Se hieno punainen lanka joka tähän postiin oli tulossa hävisi sen siliän tien :D )

En ota stressiä siitä kuinka usein kirjoitan. Kirjoitan silloin kun huvittaa. Kirjoitan mun arjesta sen verran kuin sitä tänne haluan raottaa. Toisinaan on varmasti enemmän jumppa- ja ruokajuttuja. Toisinaan sitten ihan jotain muuta. Ajattelin, että edelleen kirjoitan tavallaan kuitenkin itselleni näitä "muistiin" ja bonuksena tulee sitten se jos pystyn lukijoillekkin tästä omasta jutusta jotain ammentamaan! Kaikesta huolimatta jokainen lukija on valtavan tärkeä. Tykkään kun joku kommentoi mun jorinoita ja kommentteihin on kiva vastata <3

Tarkoituksella kun sitä kiirettä on yrittänyt karsia niin näkee ympärillään
muutakin kuin vain asfalttia ja betonia!

Niin kuin jossain postissa kerroin niin yritän rauhoittaa tätä elämää hieman. Ei ole mihinkään kiire eikä ihan sata lasissa tarvii koko ajan mennä. Ihan kivaa on ollu kun voi fiilistellen touhuta. Tosin yksi aamu sain melkein paniikki kohtauksen kun LOMALLA heräsin puoli kahdeksan aamulla. Siis niin myöhään!!! Hyppäsin oitis vaatteisiin, ilman aamupalaa ja mietin, että mihin pitää mennä, että pääsen päivän rytmiin kiinni. Hei haloo! Mä olin lomalla, mä olisin voinut nukkua vaikka kuinka pitkään ilman huolen häivää, mutta kun se tietty rytmi on takaraivossa on sitä tosi vaikea muuttaa. Siltä päivältä jäi aamujumppa tekemättä eikä sitten tullut mentyä ollenkaan koska pasmat oli sekaisin. Ei sitä nyt kerralla voi sisäistää tätä kiireettömämpää arkea. Mä opin kyllä ja jo nyt tuntuu paljon helpommalta olla :)

Lomalle mulle sattui melkosen kivat kelit. Tarkeni!

Viime viikon tiistaina siistin ruokapuolen taas kuntoon. Päätin, etten halua nyt herkutella vaan pitää siistin linjan. Olo oli melkoisen tukala vähän löysemmän jakson jälkeen joten asialle piti tehdä jotain. Jännä, että ulkonäköäkin enemmän mua ahdisti se sisäinen olo. Tuntui, että maha on kivikova ja lähtee ihan tissien alta ja olo oli samanlainen kuin ois raskaana ollut. Ahisti ja puristi. En tykkää sellasesta. Tiesin, että eka viikko on vähän haastava ja olikin kun puolessa välissä viikkoa alkoi vajeet tuntumaan ja nälkä oli koko ajan. Pikkuhiljaa olo lähti kuitenkin kevenemään ja nesteet poistumaan. Kivikova maha alkoi nyt alku viikosta vähän pehmenemään ja tänään olo oli melkein kun uudesti syntyneellä :) Kroppa tuntui hyvälle jo ennen kuin kurkkasin edes peiliin. Puntarilla en ole käynyt. Nyt opettelen lukemaan kroppaa ilman tuollaista mittaria. Jossain välissä varmasti käyn kurkkimassa mutta sitten joskus. 

Tänään! Meinasin, etten julkaise tätä kuvaa edes, koska pullea maha
mutta sitten ajattelin, että mitä sitten. Sen näköinen mä oon.
(oisko oikeesti jalat ja peppu saanu jotain muotoa?)

Mulle meinas nimittäin iskeä mahakriisi (taas). Jotenkin sen leikkauksen jälkeen ajattelin, että oon sitten heti vaan ihan ohut mahainen ja elämä hymyilee. Faktahan on kuitenki se, ettei mulle mitään rasvaimuja tehty joten  mihinkäs se rasva sieltä yhtäkkiä ois sitten lähteny kun pelkkä alamaha napsastiin pois ja ylämahan rasva kerros levitettiin koko mahalle :D Se rasva palaa puhtaasti syömällä ja toki vähän jumppaamallakin! Kriisiä pukkas osittain myös varmaan sen takia, että tukivaate päällä mutkat oli niin siloisen näköisiä ja vaate kuin vaate istui nätisti päällä. Mulla nyt vaan on vähän pehmonen maha ja sillä siisti. Kyllä se siitä. Mitä sitä stressailemaan ;)

Pöperötkin näyttää samoille kun ennen :D

Tänään on täällä meillä kotona luvassa Miran day spa hoidot mulle ja Ronjalle! Hoitoihin kuuluu sauna, koko vartalon sokerikuorinta, jalkakylpy, jalkojen kuorinta ja rasvaus. Lopuksi sitten sohvan pohjalle rentoilemaan coca-cola zeron lasillen tai parin kera! Tää on melkosen mukavaa elämää :)

Sain ihanan kortin hoitolapselta <3
"Mira hyvää kesälomaa kiitos"

Tällasta tänne :)

Jatkanko vai enkö jatka, kas siinä pulma?!

Oon jo jonkun aikaa miettinyt, etttä mitä tää blogin pitäminen antaa mulle ja mitä muut saa tästä irti? Olenko mä aina ja ikuisesti vaan laihduttaja-maya niin kauan kun tätä blogia pidän. Mietin mitä lukija saa siitä, että lukee päivä toisensä jälkeen kuinka parsakaali maistuu ja treenit kulkee? Se on mulle normaali arkea. Kropassa tapahtuu muutoksia mutta tapahtuuko niin paljon, että lukija innostuuu aina vaan uudestaan katsomaan onko maha ohuempi kuin eilen tai minkä kokoinen hauis on tällä viikolla kun painokin on jo sivuseikka?

Tänään näytin tälle! Lörppäpaidat on mun juttu oli maha minkä kokonen vaan.

Mitä annettavaa mulla on lukijalle? Mulla ei periaatteessa ole mitään selkeää tavoitetta tai päämäärää. Haluan vain elää näin. Onko joku oikeesti kiinnostunut siitä kuinka monta kertaa viikossa käyn salilla tai millon mulla on herkkupäivä?

Oon muuten tän viikon ollut lomalla.
Loma alkoi Tallinnan reissulla ja sushia söin, tottakai!

Mä ymmärrän sen, kun on joku projekti, ihmisä kiinnostaa seurata miten tavoitteisiin päästään ja mitä matkalla tapahtuu. Silloin on kiva itsekkin seurata tarkemmin omaa kehitystä. Tää blogi on mulle ollut tosi tärkeä mutta nyt tuntuu, että mulla ei tosiaan ole mitään uutta annettavaa.

Täällä blogissa lukijoita tai ainakin klikkauksia päivittäin on aika paljon joten musta ois kiva kuulla mitä juuri sinä saat tästä blogista irti ja miksi sua kiinnostaa tänne tulla kenties uudestaan ja uudestaan? Onko se vain tapa johon olet tottunut vai saatko tästä jotakin mistä ammentaa omiin juttuhin jotain uutta tai hoksaat jotakin vanhaa uudelleen? MitäMitäMitä?

Motivaatio on hukassa tämän homman kanssa ja pahasti. Auttakaa mua ihan vähän ennen kuin teen päätöksen blogin tulevaisuuden suhteen!

Lomalainen on innostunut uudestaan sisustusjutuista!
Tosin wake-up valo ei parhaudestaan huolimatta ole sisustajan
silmään sopiva. Voisi myös hankkia uudet tyynyt sängyn päälle!
Mut uudet verhot ja päiväpeitto on <3

Ei mulla muuta tällä erää paitsi, että treenit kulkee ja parsa maistuu. Oon pyöräilly ja juossu portaitakin.

Auttakee ja kertokaa siis mikä teitä tänne blogiin ajaa? Mä viritän mietintämyssyn päähän asian tiimoilta!

(Mihinkään, en  kuitenkaan kertomattta katoa!)

Moikka!

Sitä sun tätä :D

Tulikin tällanen yllärivapaa kun maha on nätisti sanottuna sekaisin kun Haminan kaupunki. Kävin hetken töissä ihmettelemässä mutta sen verran selvä peli oli, että lepäämään ajoivat. Nythän on siis hyvää aikaa kertoilla niitä näitä!

Nyt on muutama päivä takana ilman instoja ja puhelin facebookkeja ja muita. Ei ole ihan helppoa ollut kun käsi hamuaa puhelinta vähän väliä. Toisaalta taas on niin ihanaa kun koko ajan ei piippaa millon mikäkin sovellus, pidemmän päälle tää on just hyvä ratkaisu. Aivan kuin kroppakkin tottuu uusiin juttuihin parissa kolmessa viikossa niin uskon, että tähän systeemiin tottuu myös pikkuhiljaa!

Ihme mini annos :D Sillä kertaa riittävästi!

Tää aika leikkauksen jälkeen on mennyt tasapainoillessa ruokajuttujen kanssa, oon syöny pääsääntöisesti sen peruskaavan mukaan joka on ollut toimiva ja hyvä, sen lisäksi oon syöny bonusjuttuja vähän oman mielen mukaan. Ei siis varsinaista painonpudotus tai kiristely ajatusta ole ollut kuin ajoittain. Tää on tuntunut hyvälle ja treenitkin on kulkenut hyvin. Tosin leikkauksen jälkeen olen vähän satujumppaillut fiiliksen mukaan, ahkerasti. Toisinaan kovaa ja toisinaan ei niin kovaa! Nyt on kolmas viikko jolloin olen ihan ajatuksella treenannut kovaa ja jonkun näköisen kaavan mukaan jonka olen ihan itse luonut. Vähän olen joutunut ajattelemaan miten saan neljään päivään mahtumaan kaikki mitä haluan. Aika hyvän systeemin olen löytänyt joka kuitenkin vaatii hieman muutoksia kun jotkut treenit meinaa venyä liian pitkiksi. Erityisen iloinen olen siitä, että viikko viikolta jalat palautuu paremmin eikä köpökinttuja ole siinä mittakaavassa jossa on aiemmin ollut. Jalkoja kuitenkin jumppaan nyt kahdesti viikossa etu- ja takakoipia eri kerroilla.

Hämmästyin kun kaivoin kaapista farkut jotka oli kerran isot ja aina kuulin, että heitä ne pois ne tai nosta housuja tai jotain. Nyt ne housut ei enää oo mitkään isot kylläkään :D

Mun lempifarkut on taas käyttökelpoiset!

Näitä samoja farkkuja vertailiin toisiin ja nää tosiaan lökötti aika lailla. On tullu sen verran hyvin ilmeisesti syötyä, että jotakin on tonne takapuoleen ja reisiin tarttunut. Hyvä niin!

Sillon ja nyt!

Tietenkin joku ajattelee, että lihonuthan tuo on mutta mä en ajattele niin koska mä toivon, että lihakset on oikeesti vähän muotoa saaneet! Hidasta hommaa mutta ei haittaa :D

Jotakin on käynyt vaikka kuvakulmat ja koot on erilaiset!

Aion jatkaa hyväksi havaitulla systeemillä tästä eteenpäinkin. Tää tuntuu hyvälle, Vähän mulla on muhkeampi olo kuin vaikka sillon bikini challengen loppupuoliskolla mutta näin on hyvä. Vähän aikaa kun syö nyt reilummin niin voi tossa jossain kohtaa ottaa vähän tiukemman jakson mutta nyt näin!

Ruokaa!

Mä tykkään aika paljon siitä rentoudesta joka nyt vallitsee tän homman kanssa. On ihana tajuta olevansa ihan tavallinen ihminen joka syö ihan tavallisesti fiiliksen mukaan. Ei tarvii enää ottaa stressiä onko kaikki grammalleen tarkkaa. Se on ollut kivaa kun olen pystynyt luopumaan ruokavaakailusta. Ihan jo silmällä pystyn näkemään onko ruokaa sopivasti. Pidän toki huolen, että kaikkea tarvittavaa tulee syötyä mutta en ota paineita siitä jos tekee mieli vaihtaa hiilarin lähde riisistä vaikka leipään! Ei tää oo niin just ;)

Pitikin vielä mainita siitä, että kympin naisen juoksuhommat vaihtuu mulla kävelyhommiksi. Lämmittelin yksi päivä salilla paikallaan juoksemalla mutta juoksu sattui mahaan ihan kamalasti joten ei ole mitään järkeä juosta kymppiä tällä mahalla! Eikä edes harmita koska vuosi sitten jo kyseisen matkan hölköttelin ja siinä mielessä sen asian suhteen ei ole uutta saavutettavaa ;)

Kelpaa jumppajuomia lajitella :D Uudet putelitkin pakko esitellä!

Nyt huilimaan!

Vapaus!

Edelliseen postiin viitaten jatkoin ajattelemista lisää ja päädyin siihen, että osa "kiireestä" tulee myös siitä, että koko ajan pitää olla kartalla kaikesta, ihan kaikesta! On Facebookkia puhelimessa ja tietokoneella, on instagramia, tinderiä ja fatsecrettiä sekä miljoona eri kamerasovellusta kännykässä ja vaikka mitä. Kaikkia pitää tietenkin seurata ja vahtia ettei vaan tipu kärryiltä! Jotakin oli tehtävä. Mietin ja toimin!

Poistin puhelimesta kaikki ylimääräiset sovellukset. Facebookkia voin seurata koneella kotona ja instagramia en tarvitse tai mitään muutakaan. Puhelimeen jätin bloggerin sovelluksen koska sitä kautta on helppo lisätä aina yhtä laadukkaita iphone kuvia blogiin lisättäväksi. Puhelimessa toki on netti, siitä voi tänä päivänä olla hyötyä jossakin pulmatilanteessa.

En väitä, että haluan somesta kokonaan eroon. Haluan vaan vähentää sen valtaa mun elämässä. Tässä keinoja. Ei ihmisten tarvitse koko ajan olla kartalla siitä missä mä meen tai ei mun tarvitse koko ajan tietää missä muut menee tai mitä ne tekee. Ne oikeat ihmiset jotka on kiinnostuneet mun seurasta tai kuulumisista osaa varmasti ottaa puhelimen käteen ja laittaa viestin tai jopa soittaa. Sama mun kohdalla mä voin myös tehdä niin.

Ja tää blogi. Haluan tätä pitää ja päivittää mut siksi, että se on musta kivaa ja saan sen kautta avattua omia ajatuksia ennen kaikkea itselleni ja toivottavasti vähän myös muillekkin! En aio ottaa paineita siitä kuinka monta kertaa viikossa päivitän tai en päivitä. Mä päivitän sillon kuin musta siltä tuntuu! Mä oon olemassa vaikka en koko ajan olekkaan "äänessä" :)

Ughh! Olen puhunut! Ihanaa äitienpäivää sulle olit äiti tai et <3

Koska ei muutakaan kuvaa ollut niin kelvannee kuva eilisistä lauantai nameista!

 Heippa ens kertaan <3

Take it easy!

Mulla on ihan selkeästi ongelma. Ongelma on se, etten osaa pysähtyä. Pää kolmantena jalkana ja kieli vyön alla paahdan aamusta iltaan menemään. Oli vapaa- tai työpäivä mä olen kengät jalassa tai ainakin tosi levoton jo seitsemän aikaan aamulla. Johonkin pitäisi päästä tai jotakin pitäisi ainakin tehdä. Mä en osaa vaan olla ja nauttia. Jos joskus sellanen ihme tapahtuu, että satun sohvalla makaamaan kintut kohti kattoa, pitää siitä ottaa ihan kuva kun on niin ihmeellistä vaikka sen pitäsi ihan normaaliin elämään kuulua. Mä käyn ihan ylikierroksilla. Mulla on pino lukemattomia lehtiä lipaston päällä koska en ehdi niitä mukamas lukea. Tai en muista milloin olisin avannut telkkarin, en muka ehdi. Tai jos huomaan, että kello on jo seitsemän illalla, lamaannun kun ei tässä nyt muka enää mitään ehdi.

Mitä ihmettä mä oikeen kiirehdin? Mihin mulla on kiire? Miksi en ehdi? Mä teen kuitenkin pääsääntöisesti pelkkää päivävuoroa töissä. Mä jumppaankin aamuisin joten iltapäivät pitäsi olla aikaa täynnä. En tajua mihin aika haaskaantuu.

Mikä neuvoksi miettii hän!

Oon miettiny mistä tää hoppuilu mahtaa johtua. Ihan aluksi kun aloitin projektin niin pyyhälsin koko ajan jossain. Yritin varmaan väistellä tilanteita joissa saattaisin ratketa vanhoihin tapoihin. Yritin kai opettella uusia tapoja sillä lailla. Silloin mulla oli vaiheita jolloin jumppasin hullunlailla vaikka kolme tuntia peräkkäin tai pari settiä päivässä, yleensä seitsemänä päivänä viikossa. En mä silloin pienentynyt yhtään sen nopeammin mutta jotenkin olen ajatellut, että niin oli silloin hyvä. Kun sitten lopetin ryhmäliikunta tunneilla pomppimisen ja sali tuli kuvioihin niin saatoin silti treenailla kahdesti päivässä ja siihen vielä joku lenkki kaupan päälle. Sittemmin tahti on rauhoittunut noin kuuteen kertaan viikossa, ei tuplajumppapäiviä. Kaikki tavat on aina siinä hetkessä tuntunut oikealle ja hyvälle. En ole osannut hahmottaa kokonaisvaltaista tilannetta ja sitä miten päätön hilluminen vaikuttaa muuten elämään ja kehitykseen. Tosi paljon olen viime aikoina miettinyt, että miten tätä pulmaa alkaisin purkamaan ja aloitin ihan siitä, että tietoisesti vähennän salikertoja neljään kertaan viikossa. Uskon, että kun teen neljä kunnon treeniä viikossa kuuden puolitehoisemman sijasta kehitys voi olla jopa parempaa. Lepopäivät on tärkeitä ja niistä aion jatkossa pitää kiinni. Opettelen myös nauttimaan jouten olosta. Luen ne lukemattomat lehdet ja makaan sohvalla. Opettelen uudestaan. Ennen tein niin kuitenkin aina. Tänään olin jo ylpeä itsestäni kun töiden jälkeen iski taas se olo, että mitä nyt? Mihin sitten? Mitä seuraavaksi? Vaimensin kysymykset ja kipitin kotiin, hetken pyörin levottomasti, menin sohvalle ja nukuin päiväunet ennen kuin lähdin mihinkään.

Viime viikko oli ensimmäinen viikko kun tein "vain" neljä treeniä. Jokainen treeni tuntui hyvältä ja pystyin jokaiseen antamaan täyden panoksen! Oli hiton vaikeaa "luopua" parista jumppa kerrasta. Tämä viikko oli viime viikon kaltainen, treeni kulki hyvin ja tänään on viikon kaikki treenit tehty. Hyvä fiilis, vielä vähän outo kun ajattelen viikonloppua ilman salia. Kestää toki hetken ennen kuin uuuteen rytmiin tottuu ja aika näyttää mitä se tekee kropalle. Mä uskon, että hyvää. Ensi viikon jälkeen mieli on tässä rytmissä jo ihan erilailla mukana!

Mä en luultavasti jää mistään paitsi jos välillä pistän aivot oikeesti narikkaan ja vaan hengitän ;) Se, että haluan löytää elämään tietynlaisen rentouden ei poista sitä, että olen aamuihminen ja aamuisin on kiva jumppailla ja viikonloppu aamupäivät on kiva kuluttaa haahuillen kirppiksillä, kahviloissa ja kaupoilla. Olen sen sorttinen, että haluan puuhailla kaikenlaista mutta haluan saada kaikki osat suloiseen tasapainoon. Se onnistuu sillä, että opettelen ja ajattelen. Haluan eroon kaikesta turhasta stressistä mikä liittyy siihen minkä kokoinen olen tai pitääkö vielä laihtua tai milloin voi syödä palan pullaa tai milloin ei. Elämä on arjen ja juhlan yhteensovittamista. Juhlan jälkeen koittaa aina arki. Mullakin on vaan tää yksi elämä elettävänä. Miksi ihmeessä haaskaan sitä murehtimalla turhaan siitä mille näytän tai paljon painan. Aivan varmasti mua kiinnostaa pitää itsestäni ja kunnostani huolta mutta en halua enää ottaa turhia paineita tästä kaikesta. Mikä määrä stressihormoonia mun sisällä viliseekään kun pingotan jotain koko ajan. Mä olen päättänyt nyt opetella rennompaa otetta tähän elämään.

Tän aamun kyykkyminä :D

Tää on toinen pulma josta en pidempää puhetta pidä mutta en vieläkään ymmärrä mun oikeaa kokoa. Tossa kuvassa näytän ihan erilaiselle kuin mitä mun aivot väittää kun katson peilistä! Kuvat on siitä hyviä että ne herättää mut todellisuuteen. En mä mikään valtava enää ole. Ihan kivan näköstä, ihan tavalliseksi ihmiseksi.

Tää posti on täynnä ihan pelkkää spontaania ajatuksen juoksua aiheesta jota olen mielessäni miettinyt. Olen saattanut osittain pohtia samoja asioita aiemminkin mutta nyt vasta todella mulla on sellainen tarve, että asialle on tehtävä jotakin. Mä annan tälle elämälle mahdollisuuden. Mä aion nauttia ja heittäytyä!

Ja muka niin kiireinen minä ei ole mahapostia saanut aikaiseksi vieläkään mutta se tulee kyllä kun lopetan tän jatkuvan sivuluisussa huitelemisen! 

Mahamaistiaisia...! Hassua että maha menee tollee montulle makoillessa!

Vaikka kuvakulma on eri niin muutos on huima!

Palataan näihin mahajuttuhuin pian!

On muuten viikko enää töitä ja sitten ois viikko kesälomaa! Kivoja suunnitelmia ja sitä juhlaa loman alkajaisiki jo järkätty! Kivaa :) Niin loman loppuun ois sitten luvassa myös juoksuhommia kympin naisen tahtiin! Jipii ja jaiks :D

Ähky!

Ihanan viikonloppureissun jälkeen söin onnistuneen puhtaasti kokonaiset kaksi ja puoli päivää kunnen eilen illalla oli aika juhlistaa vappua. Onhan vappu sentään vaan kerran vuodessa :D Mua niin huvittaa toisaalta vedota siihen, että joku asia on vaan kerran vuodessa koska monta asiaa on vain kerran vuodessa mutta kun kaikki laskee yhteen niin aika paljon luvan kanssa ylisyömistä tapahtuu. En mä enää pelkää, että mopo karkaa totaalisesti lapasesta. Ero entiseen on siinä, että vaikka herkuttelu ja liikaa syöminen on välillä kivaa, sitä kaipaa sitä kevyempää oloa ja sitä puhdasta ruokaa. Enää ei ole ongelmaa "palata ruotuun".

Jotakin hyvyys ruokaa tulossa joltain päivältä tässä :)

Oikeastaan en tykkää puhua ruotuun palaamisesta koska herkuttelut kuuluu toisinaan myös painoaan tarkkailevan ihmisen normaaliin elämään, eri asia on sitten missä mittakaavassa se herkuttelu tapahtuu.

Jonkun toisen kerran sekametelisalaatti johon
murustelin Tallinnan reissulta kotiutuneita ruissipsejä :P

Tän viikon maanantaina pidin salilta huilipäiväån kun en tiennyt iskeekö flunssa vai ei. Ei kuitenkaan pahemmin iskenyt päälle joten tiistaina puuhasin olka-rinta-ojenta jumppaa sen lisäksi polkaisin pyörällä noin puolen tunnin lenkin raittiissa ulko ilmassa. Teki hyvvee ;) Eilen aamulla suunnistin niin ikään salille etureiskaa treenaamaan. Noi jalkajumpat mua jännittää nykyään aika paljon kun mietin niin kovasti sitä palautumis"vammaa" mikä lähes poikkeuksetta on mun riesana. Nyt kuitenkin ihan maltilla tein, tänään kintuissa tuntuu sopivasti eikä vaikuta enteilevän huomiseksi sen ihmeempiä köpökinttuja. Tuon koipijumppailun jälkeen polkaisin crossarilla 20 minuuttia. Hiki valui ihan solkenaan! On sen verran tankkailtu, että on mitä hikoilla!

Todistusaineistoa ilmeellä!

Lupasin tälle viikolle kertoilla mahajuttuja mutta voin kyllä nyt sanoa, että odotellaanpas sen postin kanssa viikko ainakin koska en suoraan sanottuna halua kuvata tätä mahaa potkupallon kokoisena. Sellainen se nimittäin nyt on kun on tullut herkuteltua niin reippaasti. Enkä siis halua tehdä mahapostia ilman kuvia :D

Tämän päivän lounasta!

Ei kovinkaan paljon ole tehoa tuollaisilla terveellisyys lounailla kun jälkkäriksi syö säkillisen irtokarkkeja! Söin tuota ihanaa sen takia koska tykkään siitä en siksi, että yrittäisin jotenkin tasapainottaa systeemiä :D

En myöskään ole käynyt salilla siksi, että koittaisin hyvitellä herkkujen mussutusta vaan siksi, että haluan tehdä niin.

Ennen muinoin mulle ei ikinä herkkumaailmassa asuessani tullut sellaista tunnetta, että kaipaisi jotenkin kevyempää oloa mutta tykkään siitä tunteesta! Arki on hyvinkin tervetullut tähän kotiin!

Jostain syystä kaikista munkeista, karkeista, PIZZAsta ja jäätelöistä mitä olen syönyt ei ole kuvia koska ne sujahti ääntä kohti ennen kuin ehti kameran esiin kaivamista edes harkita!

Anteeksi siis hätiköity lupaus mahapostista. Nyt annetaan isompien turvotusten laskea ja palataan asiaan sitten. Ei tässä onneksi (toivottavasti) suurempaa vahinkoa ole päässyt käymään :)

Huomenna aamulla ennen töitä jumppavuorossa on selkä ja hauberi! Kivaa!

Nyt mahan viereen pötkölleen!

Miniloma! Jättipostaus!

Aamulla lähdettiin puoli kuudelta ja sen verran oletin tietäväni, että Tallinnaan matkataan!

Autossa matkalla Helsinkiin! Toinen vaan tietää mihin mennään
ja mitä tapahtuu! Jännää!!!

Olettamukseni piti paikkansa ja mentiin M/s Finladialla sinne ulkomaille :) Laivalla Saara vedätti mua kun pohdittiin, että jotain pitäisi syödä, mietittiin siinä sitten ihan tosissaan ja kuitenkin mentiinkin aamupalabuffaan joka oli koko ajan meitä odottamassa! Hienot leidit söi aamupalansa toki kabinetissa eikä suinkaan siellä missä eniten oli väkeä ;) 

Oi Nam nam! Täytyy sanoa, että kaikki mitä buffassa oli tarjolla oli hyvää ja tuoretta!
Kasvikset ei ollu yhtään nihkeitä eikä salaatit kuivia! Leivät oli lämpimiä kun niitä leikattiin,
en olisi välttämättä arvannut että nopeella paatilla saa niin hyvää aamupalaa!

Ei reissu eikä mikään ilman vessaselfieitä :D

Kun saavuttiin Tallinnaan niin käveltiin vanhaan kaupunkiin istuskelemaan ja ihmettelemään. Juotiin cappuccinot. Oli muuten elämäni ensimmäienen erikoiskahvi! Hyvää oli, ei jäänyt viimeiseksi kerraksi!

Ilma oli lämmin, aurinko paistoi, mieli oli iloinen ja seura parasta A-luokkaa!

Matkanjohtaja :D

Kun oltiin aikamme istuttu, lähdettiin tepastelemaan takaisin päin. Pysähdyttiin matkan varrella nautiskelemaan ihanista leivoksista hienoon kahvilaan. Oli onnenlanttihommia ja mulle löytyi sulhokin!

Hirveen söpö toi mun uusi sulhanen. Vähän se oli jäykällä tuulella
mutta ihana joka tapauksessa!

Onnenlantti hommissa!

Nyt on niin hieno kolikko että luulisi onnea piisaavan vuosiksi eteenpäin :)

Tämä oli herkkujen herkkua! Vähintään 15 kerrosta oli tuossa.
Leivos oli makea muttei kuitenkaan! Se oli sitkeä mutta kuitenkin rapea.
Erilaista mitä olen koskaan syönyt mutta niin hyvää!

Kahvilassa jossa tuota yllä olevaa herkkua syötiin Saara selasi samalla kuumeisesti turisti karttaa ja ihan selkeästi etsi siitä jotain ja kun kysin mitä etsii niin tomerasti vastaa ettei mitään mutta ihmettelee vaan miksei näköalapaikkaa ole karttaa merkattu :D Lähdettiin taas kävelemään ja sujahdettiin hienon näköisen talon ovesta sisään. Saara sanoi, että kysyy jotain mutta siinä vaiheessa kun passi piti kaivaa esiin niin tajusin, että me ollaann siis menossa sinne yöksi!!! Seinällä luki paras bisness hotelli vuonna se ja se ja se! Joka paikka kiilteli ja oli hienoa! Meidät ohjattiin kerrokseen 26!!! Mä en ikinä ole ollut niin korkealla!!! Hotelli oli aivan mieletön. Siellä oli saunaosasto jossa oli höyrysauna ja tavallinen sauna johon mukavasti paistoi aurinko isoista ikkunoista sisään. Ohikulkijoista ei tarvinnut välittää sillä sauna oli 11. kerroksessa. Spa osastolla oli myös ihana uima-allas jossa käytiin muutama uintiliike tekemässä! Hotellissa oli myös kuntosali jossa emme käyneet jumppailemassa, kurkittiin kyllä ovesta sisään! Laitan alle omia kuviani hotellista mutta hotellin kotisivuilta löytyy kattavampi valikoima kuvia joten tutustu ihmeessä jos innostuit ---> Swissotel!

Meidän sängyt :D 

Tilasta ei ollut todellakaan puutetta vaikka kahdestaan saatiin melkoiseen
kaaokseen hieno huone kun alettiin matkalaukkuja penkomaan!

Hienosti oli kaikki aseteltu!

Me vaan ihmeteltiin ja tutkittiin paikkoja!

Mä oon täällä! Korkeella!

Huikeat näkymät meidän ikkunasta!

Kovin kauaa ei tässä kohtaa ihanaa hotellia ja hienoja maisemia jääty ihailemaan vaan lähdettii pikaisesti katsastamaan saunaosasto jossa meille perusteellisesti selostettiin miten homma toimii jne. Meillä oli kuitenkin jo kurniva nälkä ja Santulla mielessä hyvä ruokapaikka joka oli mulle salaisuus! Lähdettiin taas kävellen ja melkosta ympyrää käveltiinkin. Mustahan ei nyt ollut apua vieraassa kaupungissa kun en edes tiennyt  minne matka joten jossain välissä Saara kävi kysymässä jaksaako polkupyörätaksin kuski polkea niin, että molemmat ollaan kyydissä ja mies lupasi jaksaa! Voi ihme, että olikin vauhdikasta kyytiä! Mä vaan nauroin koska muuta en voinut! Se oli kivaa!

Just ja just pysyttiin kyydissä!

Ollenkaan ei jännittänyt! Puhelin ei vaan pysyny sen aikaan paikoillaan,
olisi kunnon kuvan saanut :D

Pääsin kulkupelin ja kuskin kanssa yhteiskuvaankin vielä!
Ihana kuski kysyi, että oliko kivaa :D

Päästiin siis sinne mihin pitikin ja ei taas olisi voinut uskoa, että sijainniltaan sellaisessa paikassa voi löytyä jotakin niin mielenkiintoista ja kaunista! African kitchen <--- Suosittelen klikkaamaan ja tutustumaan tarkemmin! Alla olevat kuvat on taas omia räpsyjäni!

Melko ihanan näköinen ulkoasu! Voisin kuvitella tuon paikan löytyvän
jostain etelän lämmöstä jos en paremmin tietäisi!

Sisustus sopi hyvin ravintolan teemaan!

Ruoka oli täällä aivan taivaallista! Kaikki ruoat maistuivat juuri sille mistä ne oli tehty eikä mitään makuja oltu peitelty liiallisella mausteiden käytöllä. Itselläni on paha tapa välillä vähän "ylimaustaa" ruokia! Toki tässä ravintolassa dippikipoista löytyi melko napakkaa soossia mutta niiden käyttöhän oli ihan omissa käsissä sitten ;)

Alkupaloja kahdelle :P Etualalla olevat kakkuset olivat nimeltään "wara"
ja ne oli tehty perunasta, pähkinästä, juustosta ja luumusta!
En tiedä sellaista sanaa joka kuvaa tarpeeksi hyvin noiden makua!
Kastike kipossa oli melkoisen jytyä mutta hyvää melko miedon makuisten kakkusten kanssa!
Leipien kanssa oli tarjolla hummusta ja monelle tuttuja jalapeno-popperseja kolmanneksi.
Noi poppersit oli vaan ihan jotain toista kuin vaikka amarillon vastaavat. Niin hyviä!

Pääruoaksi grillattua kanaa vartaassa, ihanan makuisia perunasiivuja
grillattua tomaattia. Mielenkiitnoisesti marinoitua sipulia ja vähän salaattia ja kurkkua!
Kupissa oleva soossi muistutti kermaviilikastiketta!
Tässä annoksessa maistui juuri ne perusmaut ilman mitään liikaa kikkailua!

Suosittelen tutkimaan tämänkin paikan netti sivuja (linkki ylempänä), siellä voi tutustua ruokalistaan paremmin ja sieltä näkee annosten oikeat nimetkin ;)

Mahat täynnä ja mielet iloisinä lähdettiin kohti hulppeaa hotellia. Matkan varrella pysähdyttiin kuitenkin kaupassa ostamassa jälkiruokaa ja herkkuja illaksi! Ihan meidän hotellin vieressä oli stockmann jossa oli pilvin pimein paikallisia herkkuja ja elintarvikkeita!

Jälkiruokapullat ja kahvit! Ei valittamista!

Jälkkäreiden jälkeen heitettiin kylpytakit päälle ja ajeltiin hissillä saunomishommiin! Käytiin höyrysaunassa ja uima-altaassa polskimassa!

Kylpytakkisankarit :D

Tää oli metka systeemi! Henkilövaaka keskellä kulkureittiä!
Sitä pitä kyllä varoa tehokkaasti koko reissun ajan ;)

Saunomisen jälkeen laitettiin hiukset nätisti ja vähän lilaa luomeen. Korkkarit jalkaan ja taas mentiin, tällä kertaa hypättiin taksiin ja ajeltiin vanhaan kaupunkiin. Oli taas ruoka-aika! Saara oli saanut meille järkättyä pöydän Troika - nimisestä ravintolasta! Mentiin taas ei minkään näköisestä porttikongista sisään ja portaita alas, verhojen läpi ja perillä olikin sitten ihan huikean näköinen perinteinen venäläinen ravintola!

Alkuruoaksi blinejä ja metsäsieniä, perinteisiä venäläisä suolakurkkuja
sekä pelmeneitä!

Siinä oli mulle kerrakseen taas uutta ja ihmeellistä, en ole erityisesti sienien ystävä mutta myönnän, että tässä ne mastui jopa hyvälle. Pelmeneiden sisällä oli selkeästi jotain lihaa mutta siitä huolimatta olivat ihan hyviä. Suolakurkut eivät tehneet vaikutusta vaan ne jäi mun osalta syömättä. Maistoin toki :)

Pelmeneitä ja soosseja!

Pääruoaksi meille tuli perunamuussin päällä jonkilainen kanarulla jonka sisällä
oli yrttivoita ja koko höskä oli kuorrutettu ihanan rapeaksi päältä!
Ja toki hienot naiset juo ruoan kanssa valkoviiniä :D
Tää annos oli aivan taivaallisen hyvää!
Oli aitoja makuja taas lautanen tulvillaan!

Ravintolassa oli elävää musiikkia ja tanssityttösiä! Hienoja esityksiä ja asuja ja vaikka
mitä! Siinä ihan alkoi mua itkettämäänkin kun papparainen soitti haitaria!
Meinas meikit levitä kun silleen alkoi kyyneleet valumaan!
Sanoinkin Saaralle, etten voi katsoa pappaa tai Saaraakaan jos meinaan saada vollottamisesta lopun joskus :D

Fiilis oli aivan mahtava koko illan! Tosin mä en meinannut löytää sanoja sille kaikelle
mitä olin jo päivän aikana kokenut! Vaikea uskoa todeksi kaikkea tätä ihan siltä istumalta!

Tällaisia tarjoiluja olis saanu ihan jo kahvin kylkiäisinä!

Kaiken kruunasi tietenkin hienot jälkiruoat jotka laitettii puoliksi, ettei pääsisi annoskateus iskemään!
Suklaakakun resepti oli salainen, kannattaa salatakin jos osaa jotain noin hyvää tehdä!
Toinen kakku oli mainion makuista napoleonin kakkua!

Parin tunnin hienon ravintolakokemuksen jälkeen lähdettiin hotellille jossa sitten ajeltiin hissillä ylimpään kerrokseen näköalaravintolaan iltadrinkuille!

Maisemia ja hyvää juomaa!

Nyt en muista mikä hieno nimi tuolla juomalla oli mutta siinä oli tuoretta basillikaa, limeä sekä hunajaa ja toki terästystä! Täytyy sanoa että oli hyvää juomaa ja tehokasta koska meinasi ihan hiprakka iskeä päälle!

Hienojen drinksujen jälkeen mentiin omaan huoneeseen piknikille! Levitettiin paikallisia herkkuja molempien saataville ja käytiin läpi päivän fiiliksiä! Ja niissähän ei ollut valittamista!

Hyvien yöunien jälkeen mentiin hotellin tarjoamalle aamiaiselle! Kattaukset oli upeita ja näytti siltä, että kaikki on vain koristeita! Siellä ei paljon kameran kanssa kehdannut heilua joten voitte vaan kuvitella miten hienoa kaikki oli! Oli tarjolla vaikka miten montaa erilaista munaa. Kokki valmisti asiakkaalle toiveesta juuri oikeanlaisen omeletin jos halusi! Oli tuorepuristettuja mehuja joita tehtiin koko ajan lisää. Oli ihan mitä vaan!

Herkullisen aamiaisen jälkeen lähdettiin sinne stockalle ostamaan kotiin tuomisia ja hyllyjen välissä kului ihan huomaatta yli tunti. Kaupasta mentiin vielä saunaan ennen huoneen luovutusta!

Tuliaisia!

Kun oltiin luovutettu huone lähdettiin kapsäkkien kanssa matkaan. Päädyttiin Radisson blue hotellin luokse ja sinne sisälle mentiin. Saaralla oli taas salaisuuksia. Tällä kertaa meidät ohjattiin hissillä rakennuksen ylimpään kerrokseen jossa sijaisti hieno hoitola. En tosin voinut arvata mitä siellä tulee tapahtumaan!

Babor spa

Luvassa oli kaksi hoitoa. Toinen oli lymfanestekierto/selluliitti hoito. Ensin jalat ja vatsa kuorittiin suolalla jonka jälkeen samat ruumiin osat kiedottiin viileisiin kääreisiin. Päälle laitettiin pyyhkeitä ettei tule kylmä. Sitten huoneesta sammutettiin valot ja oli puolen tunnin nokosten aika, lopuksi kun kääreet otettiin pois jalat ja vatsa hierottiin kertaalleen. Fiilis oli aivan outo, tuntui kun ei olis ollut edes siellä vaikka oli. Jotenkin kaikki ajatukset vaan haihtui päästä ja tuntui että olet ei missään! Niin täydellisen rentoutunut en varmaan ole ollut koskaan! Kun tämä ihanuus oli loppu tehtiin Saaran kanssa läpystä vaihto ja pääsin hienoon ruusukäsihoitoon! Kädet kuorittiin sokerikuorinnalla ja  hierottiin hyvin. Kynnet viilattiin ja lakattiin. Tunnin ihanuus oli tämäkin. Kädet oli niin kauniit ja pehmoiset hoidon jälkeen ettei olisi uskonut miten suuri ero voi ollakkaan!

Meillä olisi ollut mahdollisuus jäädä tännekkin vielä saunomaan ja nautiskelemaan mutta koska miniloma läheni loppuaan ja vielä oli tarve ruokailulle lähdettiin jatkamaan matkaa!

Sushia oli tarkoitus saada, minunkin ensimmäistä kertaa. Ei voi kuulemma laskea mukaan joskus laivan buffassa syötyä kurkkutäytteistä rulllaa :D Etsittiin jotakin tiettyä paikkaa mutta lopulta päädyttiin vanhaan kaupunkiin sushia syömään. Ravintolan nimi oli Silk mutta sitä en linkitä kun en ihan varma ole tuleeko oikea paikka ;)

Mua arvelutti aika paljon "raaka" kala ja se miten noilla kepukoilla syödään.
Mun epäilykset osottaui vääriksi kaiken suhteen! Kaikki maistui hyvälle ja jopa minä mämmikoura
opin heti miten puikoilla syödään! Kokemus oli jälleen kerran hieno!
Ja ihan varmasti syön näitä herkkuja toisenkin kerran!

Tästä meidän matka jatkui satamaa kohti ja koti matka saattoi alkaa! Tää reissu oli aivan mahtava! En pysty varmasti kuvilla ja sanoillakaan yhteensä kuvailemaan sitä fiilistä mikä mulla oli! Aivan täydellisesti yllätetty! Aivan täydellisesti hypätty pois arjesta! Reppu on täynnä uusia ja hienoja kokemuksia! Mä olen edelleen ihan sanaton tästä kaikesta! Nämä kaksi päivää tuntuu siltä kuin olisin ollut lomalla viikon vähintään! Tätä postiakin olen kasannut nyt neljä tuntia sen lisäksi että olen lataillut kuvia kaksi päivää bloggeriin! Kuvia olisi paljon enemmän mitä tähän postiin laitan. Toivottavasti joku jaksoi lukea megapostin loppuun saakka ja pystyy edes osittaina löytämään sen hyvän fiiliksen joka matkalla vallitsi!

Kauneusturistit? ;)

Lisää tuomisia kotiin!
Osaahan saa varmasti Suomenkin kaupoista mutta halvempaa on tuolla!

Eihän tästä meinaa tulla loppua ollenkaan! Joten nyt... Kiitos ihana Saara <3 Uskoisin, että yhdessä reissataan tulevaisuudessakin ;)

Hyvää yötä <3