torstai 10. heinäkuuta 2014

Uusia eväitä?

Kohta taitaa olla jo pari viikkoa siitä kun julistin homman uuteen laskuun vai nousuun. Mä en tajuu miten asia kuuluu esittää oikein, että se kuulostaa siltä miltä pitää :D

Tietoisesti en ole tännekkään kirjoitellut kun halusin pitää vähän pesäeroa blogimaailmaan ylipäätään. Mä oon kauan jo tosi aktiivisesti seurannut monia fitnessblogeja monien muiden ohessa. Mulle meinas käydä vähän niin, että aloin jotenkin itseäni vertaamaan fitnessmimmeihin ja näin sen jotenkin normaalina ja tavoiteltavana tapana toimia vaikka mulla ei ole pienintäkään aikomusta itse kisalavoille nousta. Mun ei tarvitse noudattaa kisadieettimäisen orjallista kaavaa syömisten osalta. Musta tuntui, että mä oon kauhea pullukka aina vaan. Tissitkin roikkuu ja näin jo untakin kuinka ystävät miehineen mun nahkalärpyköitä haukkuu :D Onhan se aika koomista juu. Mä haluan vaan elää tavallista elämää ja harrastaa kuntosalia ja tavoittelen kuitenkin mun silmälle kivan näköstä kroppaa joka kuitenkin on ehkä peruspirkkoa vähän timmimpi ;) ja ennen kaikkea haluan voida hyvin. Mä voin voida hyvin vaikka söisin ihan tavallista kotiruokaa. Meinasi jo tulla kanat ja riisit korvista ulos. Tuntui, ettei ollut muuta ruokaa enää edes olemassa. Viime aikoina olenkin tehnyt ihan tavallisia ruokia ihan uudella innolla. Sen verran haluan olla kartalla mitä syön että suurinpiirtein kattelen että annos on järkevän kokoinen ja sisältää sopivasti protskua, hiilareita ja rasvoja. Karkeita keskiarvoja syödystä energiasta laskeskelen. Suuntaa antavasti. Kuitenkin tässä näitä kiloja saa hiljalleen pudota.
Puntarikin jo kertoo, että rennompi ote tähän hommaan tuottaa tulosta ja lukemat on taas laskusuunnassa.

Vaikka mun pää meinas leipasta kiinni kaiken hypetyksen keskellä. Aion siltikin taas seurata niitä fitnessblogeja koska ne on mun mielestä mielenkiintoisia ja nostan hattua kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille lajin parissa. Mun piti vaan tajuta, että se ei ole se mitä mä haluan itse. Tai osittain joo mutta silleen erilailla. Ikinä en voisi kuvitella luopuvani kuntosalista tai glutamiinista :D

Mannispudding on niiiiin hyvää. Samoin noi Questbarit.
On toi Fitneestukun lehtikin kivaa luettavaa!

Laitoin yhtenä päivä kiilakorot jalkaan ja läksin junalla veljenpojan
synttäreille. Söin siellä herkkua jos toistakin! Hyvällä omallatunnolla,
Arki alkoi heti kun pääsin kotiin. Ilman ongelmia.
Asenteesta se on pitkälle kiinni jääkö se herkuttelu päälle vai ei.

Velipoika kuskasi siskoa avoautolla :D

Veljen tyttö houkutteli mut hyppimään trampoliinilla! Se oli lystiä.
Kävelin myös äitiä moikkaamaan noin viiden kilometrin päähän.

Kesän ekat herneet ei kauaan pussissa vanhenneet...

...eikä varsinkaan makoisat mansikat!

Tänään iski kumma ajatus päähän. Lenkille on päästävä.
Uusi spibelt oli lähdettävä testaamaan!
Ovella oli otettava tietty se selfie ;)

En mä suunnitellut mitään rehkimistä mutta miten ihmeessä
mä tonne hyppyrimäelle eksyin? No eipä siinä!

Hikihän siinä tuli hitto vieköön!

Uskon siihen, että vähemmällä stressaamisella pääsen sinne mun tavoitteisiin. Olen myös oppinut, että muihin itseäni vertaamalla en pääse puusta pitkään. Mä oon mä ja teen tätä hommaa niin kuin se mulle parhaiten sopii. Vaikka olisi kaikki mahdollisuudet päästä tavoitteisiin paljon nopeammin mutta mä en halua. Mä haluan nauttia matkasta ja totuttaa mun kropan pikkuhiljaa uusiin pienempiin lukemiin. Nyt mä nautinkin ja mun on niin paljon helpompi hengittää kun en vaadi itseltäni sellaista mihin en edes pysty. Sen kun tajusin niin huomasin että mä oon ihan kiva enkä ees ihan kauheen pullea sittenkään. Näillä eväillä kohti niitä pienempiä kylkiä :)

Heippa, ens kertaan!

9 kommenttia:

  1. Oon hiton ylpee sun oivalluksista, vaikka ne meidän ystävyyden kannalta tulee liian myöhään... mut oikeesti mahtavaa jos sä löydät viimein keinon olla se sama mira joka oli ennenkin, mutta uudessa, timmimmässä paketissa. Toivon matkallesi vielä roppakaupalla oivalluksia ja hyvää fiilistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän pisteeseen on päädytty monen mutkan ja montun kautta. Valitettavasti ja onneksi se on tuonut ja vienyt mukanaan asioita!
      Nyt on hyvä olla. Tähän on pyritty :)

      Onnea ja iloa sinullekkin!

      Poista
  2. Hyvä postaus!
    Kaikkien ei tarvitse olla fitness :) Olen itse opetellut olemaan tyytyväinen siihen mitä olen tähän mennessä saavuttanut (-32 kiloa, hyvä kunto ja terveellinen olo) ja siihen että jaksan treenata ja voin hyvin ja pystyn tekemään ihan eri asioita kun ennen. Mieluummin nauttii siitä mitä on, kuin murehtii koko ajan siitä mitä ei ole. Ei todellakaan ole aina helppoa, mutta kun sille ajatukselle antautuu, voi paljon paremmin. Tai ainakin minä voin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Huikea painonpudotus sulla takana! Hienot uudet elämäntavat opittuna. Hurjasti paljon onnea ja kiitos kovasti kommentista muutenkin, kerrot asiat juuri niin kuin minäkin ne yritän ajatella :)

      Poista
  3. monesti itse fitness-muijakaan ei aina näytä niin fitnekseltä, mitä offi kauteen tulee :D se on vain hetki elämästä ja sitten ollaan taas normaaleja ;) Itseään ei todellakaan kannata verrata kehenkään muuhun ja vertailee vaan siihen että jospa on itse kehittynyt paremmaksi minäksi matkan varrella. Helpommin sanottu kuin tehty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Hassua että oma ajatus voi reistailla näin niinkun mulla vaikka olen täysin tietoinen miten asia on. Sitä jotenkin ihan kieroutuneesti alkoi vaan ajattelemaan ja siksi nyt on kivaa kun ajatukset on taas suurinpiirtein kohdillaan asian kanssa. Ei tarvii kimpoilla pitkin seiniä enää, hyvä tästä tulee ilmankin :)

      Poista
    2. no sanos muuta, kyllä sitä itselläänkin ajatus välillä karkaa.

      Poista