Tavallinen päivä.

Siitähän se päivä käynnistyy kun wakeup valo alkaa herättelemään...

Keikuin illalla myöhään ja siksi venytin makoilu aikaa enkä ehtinyt aamupalaa kotona syömään. Aamupalat ja muut sapuskat repussa lähdin melkein kymmen asteen pakkasessa virkistävälle työmatkalle.

Mistä ihmeestä noi maksiminopeudet tulee? :O

Kivan työpäivä jälkeen kipitin parin mutkan kautta kotiin vaihtamaan reppuun jumppajuttuja ja lähdin tallustelemaan salille päin. Tutun ja turvallisen salin lisäksi käyn nykyään välillä toisellakin salilla ja sinne menin tänään ihmettelemään.

Ihme jäkitys asento :D

Simsalabim! Kasva hauis pliiis!

Jos mä olisin heti aamulla tarkemmin ajatellut kertoa mun päivästä niin olisin kuvannut sapuskat ja muut mutta en ajatellut. Ei ne pöperöt ole muuttunut joten ei mitään uudenlaisia kuvia olisi edes tarjota :D

Tämä teksti saattaa olla tynkä mutta kun teki mieli jotain sanoa niin tämä saa kelvata mulle :)

Nyt nukkumaan, että jaksaa aamulla jumppailla taas! Hyvää yötä :)

Huhuu?

Voihan elämä sentään! Onkohan blogi ollut jo tarpeeksi kauan jäähyllä? Tänne on ollu entistä enemmän viime aikoina ikävä. On tuntunut siltä, ettei mulla ole tänne mitään annettavaa tai sitten myös siltä, että samoja liirumlaarumeita vaan kertoilen. Ajattelin kuitenkin palata siihen ajatukseen jossa kirjoitan juttuja omaksi ilokseni ja terapiaksi. Niinpä mä jatkelen höpötyksiä taas.

Onneksi on muuttohommat ohi. Ei ole ikävä!

En sen ihmeemmin katsellut mitä viimeksi kirjoittelin mutta sen pallomahan muistan. Mahavaiva helpotti kun jätin sen uuden jumppajuomalitkun pois. Pallomaha palaa helposti jos syön mielin määrin herkkuja samanpäivän aikana. Maha opastaa mua kohtuuteetn kivasti!

Uudessa kodissa on nyt majailtu kolmisen viikkoa!

Muuttojutut stressasi mua ihan mielettömästi mutta niinkuin yleensä asiat tuntuu järjestyvän. Ihania ystäviä mulla kun halusivat tulla kaveriksi ihan oma-aloitteisesti <3

Kuvia on tullu räpsittyä blogilomalla.

Melkosta pyöritystä ollut viime aikoina mun päässä. Ei oo ihan vaan kivaa ollut koko ajan. Sellasta elämä vaan on ylä- ja alamäkeä. Monenmoista haastetta mutta erityisen iloinen olen silti siitä, että en ole sortunut vieläkään vanhoihin tapoihin jossa vaan olisin syönyt ja syönyt jotta murheet tuntuisi pienemmiltä. Nyt olen viimeistään tajunnut, että uusi elämäntapa on selkärankaan kaivettu. Nyt se sujuu aika kivasti omalla painollaan.

Se lamppu vaan piti asentaa! Tyhmänrohkeaa. Tiedän!

Nää on just näitä!

Kun muutettiin uuteen kotiin niin mun työmatka piteni ja mennen tullen matka taittuu reippaasti kävellen 20 minuutissa kun ennen työmatka suuntaansa oli 2 min :D Olen kyllä ihan nauttinut työmatkoista, saa ajatella tai olla ajattelematta ja ihan pikkasen jotain hyötyäkin siitä tallustelusta on. 

Pukkariselfie :O

Sellasta tiettyä rentoutta on tullut ton salin kanssakin. En orjallisesti ryntää aamusalille enää. Menen salille aamulla tai iltapäivällä, riippuu siitä miten menen töihin ja onko tarpeeksi nukuttu. Nukun mieluummin aamulla vähän pidempään jos olen illalla keikkunut myöhempään hereillä. Ei tää homma niin vakavaa voi olla kun omaksi ilokseen puuhailee. Salille menen edelleen 4-5 kertaa viikossa, se ei muutu.

Koti <3

Olen uudestaan löytäny taidon vaan olla. Turha hötkyily on vähentynyt ihan huimasti vaikka jollain lailla se mun perusolemukseen kuuluu olla vähän vauhdikaskin :D

Aamut!

Arkiaamutkin on ihanan kiireettömiä nykyään. Taitaa aika paljon riippua siitä omasta mielentilasta, että onko kiirettä vai ei. Kiireempi oli silloin kun työmatka oli lyhyt, nyt on aikaa nautiskella maisemista ja mainoksistakin aamupalan kanssa!

Voiko näin lähtee?

Toiset asiat ei muutu...peilistä on katsottava joka päivä voiko niin tai näin asunnosta poistua. Vaatteet vaihtuu sata kertaa ennen kuin kelpaa.

Tärkeitä hetkiä ja ystäviä <3

Koska tää ei oo niin just niin välillä herkutellaan tottakai ja parannetaan maailmaa tärkeiden kanssa!

Tai ihan vaan hetki omassa seurassa!

Karvakamuja ei saa unohtaa! Miten tota mulperimarjaa voi niin tulla ikävä <3

Äiti ja sen lapsi <3

Välillä kun tuntuu, että sydämeen sattuu niin on syytä muistaa kuinka paljon tärkeää ja rakasta mun ympärillä on! Asiat on melkoisen hyvin kuitenkin!

Nam!

Myöhäiset epäfitness sunnuntai aamupalat on myös yksi ilon aihe ;) Moni varmaan saattaa miettiä, että miten tää rentoilu on vaikuttanut painoon. Mä en kovin usein ole rampannut enää puntarilla. Tosi hyvin oma olo kertoo sen, että missä mennään ja oisko syytä hieman tarkemmin tarkastella syömisiä. Sen verran tiedän, että paino pyörii tehokkaasti 75-77 kilossa eli pienempiin lukemiin verrattuna plussaa on noin 3-5 kiloa. 

Pullukka?

Oon mä miettinyt, että pitäsikö se muutama kilo nipistää tästä nyt pois vai mitä tekis. Loppujen lopuksi kuitenkaan, tekeekö muutaman kilon pudotus musta yhtään onnellisempaa tai onko sillä sen suurempaa merkitystä kuitenkaan? Mä oon terve, jaksan liikkua ja voin hyvin. Mä en todellakaan jaksa alkaa stressaamaan muutamasta kilosta kunhan paino pysyy tässä eikä enempää nouse. Tässä se tuntuu melko kivasti itsestään pysyvän. Jos mun oma silmä kuitenkin sokaistuu niin kertokaa heti jos alan muistuttaa taas vuorta ;)

Ollaankohan me nyt ajan tasalla? Joo mut pieni loppukevennys työkuvien merkeissä...

Muahahaa! 2011 ja 2014!

Kiva, kiitti hei! Palataan pian :)

Potkupallo!

Sujuvasti päivät vaan vierii postausten välissä. Ei se liene niin vakavaa :) Viimeksi taisin mainita siitä, että niitä ylimääräisiä naposteluja livahtelee suuhun joka päivä. Nyt olen niitä tietoisesti karsinut.

Olo ei ole ollut yhtään parempi. Maha on kuin mikäkin kaasupallo ja turpoilee potkupallon kokoiseksi kivikovaksi möhkäleeksi päivittäin. Todella inhottava olo. Rupesin miettimään, että mikä on muuttunut niin olin lisännyt aamupillereiden joukkoon jonkun rasvanpolttajan ja arvelin syyn olevan siinä, helpotusta ei ole kuulunut olotilaan vaikka siis lopetin niiden pillereiden popsimisen ensimmäisenä. Mietin mikä muu on uutta ja se on treenijuoma. Sisältää bcaa:ta, L-glutamiinia, B6-vitamiinia ja keinotekoisia makeutusaineita. Eilen sitten pohdin asiaa ystävän kanssa ja todettiin, että jätetään tämäkin pois. Tänään oli eka treeni ilman uutta treenijuomaa joten ei voi sanoa vaikutuksesta vielä mitään mutta viikon päästä olen varmasti fiksumpi. Ruoka puolella voisi tehdä vielä siivousta enemmän jos ei litkun pois jättäminen tehoa.

Oisko tässä syy kökköön oloon?

Haha! Nyt on jumppakuvakin!  Ilmeellä tietty!

Meillä oli viimeviikonloppuna työporukan suunnittelupäivä ja musta oli kiva, että lähdettiin luonnonhelmaan sen sijaan, että oltaisi istuttu koko päivä jossain tunkkaisessa auditoriossa!

Päivä sujui rennosti alusta loppuun. Muutama askel käveltiin.
Ylitettiin riippusilta ja matkustettiin vesiteitse lossilla jota hinattiin käsivoimin eteenpäin :D

Ihan paras osuus päivästä ole eväshetki :P

Syksy on muutenkin mun mielstä kivaa aikaa kun ei ole liian kuuma eikä kylmä. Illat on jo hämäriä muttei koko ajan ole pimeääkään. Luonto tuoksuu hyvälle ja kaikki vaan on niin ihanaa näköjään :D Siksi on kiva käydä käppäilemässä metsäpoluilla ihan vana huvin vuoksi. Samallahan sitä saa parannettua kummasti maailmaa ystävän kanssa!

Kuka näitä maisemia voisi vastustaa?

Ostin siltä varalta tällaisen, että alkaa herkkuhammasta kolottamaan!
Ei ihan huonoin vaihtoehto kuitenkaan vaikka sokeria sisältääkin!

Peilailin aamulla ja pohdin, että mitä pukisin aamusalille päälle :D
Lähdin harmaavarpusena!

Tämän päivään lounaan osa :D Kana-avokado leivät. Kaveriksi
vielä miniluumutomaatteja, avomaankurkkuja ja pari luumua :P

Tällasta tänne! En ole muistaakseni täällä maininnut, että mulla on olemassa instagram- tili jota voi halukkaat käydä kurkkimassa. Samoja kuviahan sinne tulee osittain laitettua kun tänne blogiinki mutta vähän vilkkaammin ne kuvat sinne livahtaa! Eli jos innostut niin mut löytää sieltä: @mira.u 

Nyt tää täti lähtee valmistautumaan iltavuoroon. HeiHei!

Ikuisuusprojekti.

Mä en ole käynyt juurikaan puntarilla viime aikoina ja olen ollut löysäilijä ruokajuttujen kanssa. Suuhun livahtaa jotakin ylimääräistä lähes joka päivä kaiken sen normisapuskan lisäksi mitä syön. Olokin on sellainen, että näin on käynyt. Keskivartolo on alkanu haittaamaan mua uudestaan vaikka maha onkin erimuotoinen kun ennen leikkausta ja olen tulokseen oikein tyytyväinen. Uusi tai oikeastaan vanhakin juttu on noi kylkimakkarat ja se että muutamat jätskikilot kasaantuu sivusuuntaan. Edelleenhän avaimet niiden pois saantiin on mun omissa hyppysissä ja siksi tiedänkin, että nyt ei ole se aika kun täysillä haluaisin panostaa kylkien pienentämiseen.

Eihän sen ylimääräisen tarvii aina kaikista huonoin vaihtoehto olla :P
Maistuis varmaan sullekkin! Sairaan hyviä!

Sellainen hinku kuitenkin on ja se hinku vaan kasvaa päivä päivältä. Tiedän , että kohta se aika tulee ja sitten ne ylimääräiset pupellukset vaan jää pois. Ei siihen tarvita muuta. Ei mitään lippuja eikä lappuja vaan pelkästään siistimistä vähän.

Tällastakin maistelin! Ihan kelvollista mutta jotakin purtavaa mieluummin :)

Treenithän sujuu hienosti kun on energiaa käytössä ja tää vaihe tulee varmaan ihan tarpeeseenkin! Aloitin uudestaan leuanvetoharjoituksetkin. Ei ihan sujunut kuin elokuvissa mutta nopeestihan sitä kehitystä tulee kun vaan on sinnikäs :D Mun on kai lopetteva puhumasta myös köpökintuista koska koivet on alkaneet palautumaan tosi hyvin, toki tuntuu, että jumpattu on mutta ei mitään niin järkyttävää kuin on ollut aiemmin! Jumppailemassa käyn 4-5 kertaa viikossa ja välillä käyn lenkilläkin.

Hyvät on salikuvatodisteet! Ei sitä jotenkin enää huvita pullistella yksin
peilin edessä. Joskohan sitä joku kerta jotain treenikuvia sais tallennettua!

Oli miten oli  mulla on kaikenkaikkiaan tosi hyvä olo mutta hirveen helposti jos mua joku asia stressaa tai mietityttää muuten vaan ni mä kanavoin sen mun kroppaan ja sen "vikoihin". Nyt mä oon ihan tärinässä kun muutto lähenee ja en tiedä tarkaan miten ja milloin tapahtuu. Saattaa ajatukset pyöriä jossain muuallakkin mutta kyllä nää tästä.

Sen olen myös huomannut, että naiset on naisia vaikka voissa paistaisi. Aina on ne muutamat kilot pudotettavana oli sitten ihminen minkä kokoinen vaan. Toki on myös niitä jotka kuumeisesti on lisämassaa vailla ja sen hankkiminen on työn ja tuskan takana. Ikuisuusprojekti. Sitä tää vaan on. Siks mä tästä tykkäänkin, ei lopu tekeminen kesken milloinkaan. Ja eiköhän se niin mene että oli entinen läski tai  vaikka aina ois hoikka ollut niin jos haluaa kunnossa pysyä, pitää sen eteen vähän vaivaakin nähdä ;)

Mun hiukset on  kasvanu :D Luulen, että vielä saa vähän kasvaa lisää!

Tänään pyhitetään lepopäivä! Kasvissosekeittoa tekee mieli kera raejuuston joten kauppaan on hävittävä tästä. Moiks :)

Pannukakku!

Ihan jokainen joka tuntee mut vähänkään paremmin tietää, että pannukakku on mun heikkous. Mä olen aivan voimaton tuon jauhomössöherkun edessä. Silloin ennen mä tein pannaria 2-3 kertaa viikossa. Litran taikina = pellillinen. Tietysti lapselle neuvoin, että on järkevää syödä 1-2 kaksi palaa koska kyseessä on herkku. Oikeasti mua vaan pelotti, että mulle jää liian vähän jos lapsi syö enemmän.

Nam!  Näyttää ihan mun tekemälle vaikkei oo!

Pannarin tekemiselle paras teko syy oli vesisade. Mun pikkusiskokin on välillä muistellut kun vettä sataa, että nyt Mira tekisi "sadepäivän pannaria". Ronjakin kaiholla muistelee vesisateen aikaan, että nyt olisi taas se aika :D Muistoja.

Just näin, hillon kanssa nautittuna. Lasi kylmää maitoa. Muuta ei tarvita!

Olen huomannut, että pystyn ohittamaan ihan minkä muun herkun vaan mutta pannaria ei vaan voi ohittaa. Oleppa sitten päiväkodissa töissä jossa niille pikku pilteille tarjoillaan juuri paistettua pannaria välipalaksi. Melkein iskee suojeluvaisto pannareita kohtaan. Älkää syökö! Mähän jään ilman. Melkosta! 

Tämäkään ei ole mun tekemä!

Olen tullut siihen tulokseen, että en voi pannaria ohittaa joten mulla on lupa syödä sitä siivosti pala tai kaksi jossain muualla kuin kotona. Katastrofihan se olisi jos alkaisin sadepäivän pannaria joka sateella kotona paistelemaan. Ja miten sitä edes voisi tehdä vähemmän kuin pellillisen? 

Tänään töissä söin lasten välilpalakuormasta palan tai kaksi sitä pannaria. Olen taivaassa vaikka ehkä se mun oma tekemä on naksun verran parempaa kuitenkin ;)

Mua kiinnostaa, että mikä on sun heikkous? Onko olemassa jotain yhtä kahelia "vammaa" kuin mulla? Enhän mä vaan oo ainoa?

(Herkulliset pannukakku kuvat lainasin googlesta.)

Mitäs tänne kuuluu?

Hei mikäs paikka tää olikaan? Olen kyllä tosi laiska ollut päivittämään blogia tai lukemaan muidenkaan omia mutta nyt tuli sellanen olo, että ois kiva taas vähän avata ajatuksia.
Nytkään en juurikaan keksi mistä aloittaisi mutta kuukauden paussin aikana on pari kuvaa tullut otettua. Jospa niiden kanssa päästää alkuun taas!

Olen ihan vaan nauttinut kesästä! Ihania hetkiä ystävän kanssa.
Oleskelua ulkona viltin ja jäätelön kanssa :P

Koko kesässä kävin kerran rannalla. En uinut mutta mulla oli eväät. Toki!

Olen syönyt paaaaaljon jäätelöa ja salaatteja. Helteellä ei kuumat
ruoat maistuneet. 

Mulla on ollu maailman ihanimmat otukset kylässä <3

Oon keränny lisää mustikoita. Vähän laiska poimija olen ollut kun koko
kesän saalis on vajaa kymmenen litraa vaan!

Kerran laitoin hamosenkin päälle :D

Vähän jo jotain yritystä. Pannun kautta käyneitä rehuja :D

Salillakin olen käynyt.

Torilla on kahvia juotu litroittain kesän aikana!

Onko nyt sitten syksy kun tänään puin farkut jalkaan?

Kävin tänään myös vähän kävelemässä. 

Niin ja koti laitetaan taas pakettiin! Osoite vaihtuu reilun kuukauden päästä.
Vähän ois jo pakattu...

Tällästä tänne. Tästä taitaa olla hyvä jatkaa taas eteenpäin. Kiva olla täällä taas :)

Otsikko?

Monesti sitä tulee sanoneeksi, että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Sittenhän se juuri niin onkin kun  todella oikeasti oivaltaa eikä vaan luule!

Mä oon henkisesti ainakin 50 kiloa nyt kevyempi kuin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja hoidella tätä hommaa tällä rennolla ja sallivalla tavalla. Makeeta huomata ettei elämä kaadu vaikka syökin jotain muutakin kuin kanaa, riisiä ja parsakaalia. Jotain on silti muuttunut pysyvästi. Mun valinnat on järjestäin hyviä. Ei siis ole pelkoa, että rento meininki tarkoittaa sitä mitä se oli muutama vuosi sitten.

Vaatekaapin penkojais- saalista :D

Se mistä halua eroon "tankkauspäivä" ajatus. Mä sallin itselleni kaiken ihan joka päivä. Se, että sallin kaiken itselleni joka päivä on kuitenkin johtanut siihen, ettei mun joka päivä teekkään kaikkea mieli. Voiko asiat mukavammin ollakkaan? En aio enää harrastaa hulluja mättöpäiviä koska se ei sovi mulle. Halua eroon kaikesta "äärilaitailusta". Jos hoksaatte mitä tarkoitan? Toki toisinaan voi olla juhlia ja juttuja joissa tulee väistämättä syötyä enemmän kuin olisi sopivaa mutta niitä ei lasketa. Nyt on kysymys sujuvasta ja rennosta arjesta.

Tarpeellista tavaraa :D

Tänään oli superfoodien metsästys retki-iltapäivä! Mustikkaa löytyy paikoittain tosi paljon. Aino mikä esti jättisaaliin haalimisen oli hyttysmyrkyn puute. Ei mitään järkeä lähteä metsään hyttystensyötiksi ja kuvitella, että tuntitolkulla metsässä kestää olla :D

Muutama rasiallinen päätyi pakastimeen! Noilla ei tosin pääse alkua
pidemmälle joten metsäretkiä on luvassa vielä aika monta!

Tähän mä alun alkaen pyrin, että nää asiat suhteessä uuteen elämäntapaan tai nyt jo nykyiseen elämäntapaan tulee selkärangasta ilman, että joka muuvia tarvitsee sen ihmeemmin selitellä tai nostaa jalustalle. On hieno tunne kun todella tuntee, että mä pärjään ja osaan. Mä nautin tästä kaikesta.

Iltapalaa tänään! Aivan maailman parasta on tuo Mannispudding
paistettuna ihan kuulkaas voissa :P
Vähän vitamiineja kaveriksi ja ääntä kohti!

Niin ja toki joku on kiinnostunut painosta. Viimeksi kun tarkistin niin laskusuunnassa edelleen ;)

Kyllä vain. Ihanaa ja herkullista tää on kun oikein oivaltaa!