Ei oo helppoo.

Tässä muutamana päivänä on mun hermoja koeteltu melkoisesti. Samoin tunnepuolta. Kaikista kamalinta on käsitellä totaalista pettymyksen tunnetta.
Tässä tapauksessa huomaan, että aivot haluaa sulkea kurjat asiat pois ilman, että niitä oikeastaan käsitellään muulla tavalla kuin syömällä siihen tunteeseen.
Mun on siis tehnyt mieli syödä pari päivää ihan vaan pahaan oloon eikä siihen, että kroppa tarvitsisi mitään. Eilen söinkin ihan yli tarpeen jo valmiiksi täyden tuntuiseen mahaan! Tänään olisi tehnyt mieli jatkaa mutta en jatkanut koska ne inhottavat asiat on vaan käsiteltävä.
Se, että tekisi mieli syödä johonkin tunteeseen saa mut tuntemaan oloni täysin epäonnistuneeksi koko projektissa. Varmaan sen takia, että siitä tunnesyömisestä on yrittänyt opetella koko uuden elämän ajan pois ja sitten se mokoma tulee takaisin.
Erona entiseen on kuitenkin se, että pystyn viheltämään pelin poikki yhden päivän jälkeen. Onko tämä sittenkin normaalia?

Tällaisen mielialan vallitessa ei kannattaisi myöskään kelata aikaa taaksepäin. Kuukausi tolkulla selasin tätä blogia taaksepäin ja aina kun kerron jotain painosta niin se on se sama 78kg tai no +- 2kg.
Eihän se paino kaikkea kerro mutta kun liikutaan kuitenkin melkein 80 kilossa niin painon pitäisi pudota. Onhan kehon koostumus muuttunut huimasti mutta silti kaikkea ei voi selittää kasvavilla muskeleilla ;)
Näkeehän sen nyt tyhmempikin, että hommia tässä vielä on ja jos ei näe niin jo pelkkä painokin sen kertoo ettei tässä vielä ihanne mitoissa olla.
Olenhan mä ottanut melko rennosti tän syömisen kanssa. Perus pohja on hyvä ja siitä pidän kiinni mutta jotain ylimääräistä tulee sallittua silloin tällöin tai useammin koska tilanne on tämä.
Mä en aio edes rehvastella millään "nyt alan taas kiristelemään"- jutuilla. Mä kerron painon muutoksista tai tuloksista kun niitä tulee. Ja siis niitähän tulee kun alan hommiin.

Opin taas jotain uuttakin! Nyt tolla omena-puhelimella saa tehtyä  tollasia kuva-kollaaseja
kun latasi jonkun sovelluksen sitä varten! Kiitos opelle ;)

Okei, olen angstinen ja kiukuttelen kuin pikkukakarat, myönnetään. Huonoja päiviä on kaikilla, toiset kertoo niistä ja toiset ei.

Osuu ja uppoo!