Potkupallo!

Sujuvasti päivät vaan vierii postausten välissä. Ei se liene niin vakavaa :) Viimeksi taisin mainita siitä, että niitä ylimääräisiä naposteluja livahtelee suuhun joka päivä. Nyt olen niitä tietoisesti karsinut.

Olo ei ole ollut yhtään parempi. Maha on kuin mikäkin kaasupallo ja turpoilee potkupallon kokoiseksi kivikovaksi möhkäleeksi päivittäin. Todella inhottava olo. Rupesin miettimään, että mikä on muuttunut niin olin lisännyt aamupillereiden joukkoon jonkun rasvanpolttajan ja arvelin syyn olevan siinä, helpotusta ei ole kuulunut olotilaan vaikka siis lopetin niiden pillereiden popsimisen ensimmäisenä. Mietin mikä muu on uutta ja se on treenijuoma. Sisältää bcaa:ta, L-glutamiinia, B6-vitamiinia ja keinotekoisia makeutusaineita. Eilen sitten pohdin asiaa ystävän kanssa ja todettiin, että jätetään tämäkin pois. Tänään oli eka treeni ilman uutta treenijuomaa joten ei voi sanoa vaikutuksesta vielä mitään mutta viikon päästä olen varmasti fiksumpi. Ruoka puolella voisi tehdä vielä siivousta enemmän jos ei litkun pois jättäminen tehoa.

Oisko tässä syy kökköön oloon?

Haha! Nyt on jumppakuvakin!  Ilmeellä tietty!

Meillä oli viimeviikonloppuna työporukan suunnittelupäivä ja musta oli kiva, että lähdettiin luonnonhelmaan sen sijaan, että oltaisi istuttu koko päivä jossain tunkkaisessa auditoriossa!

Päivä sujui rennosti alusta loppuun. Muutama askel käveltiin.
Ylitettiin riippusilta ja matkustettiin vesiteitse lossilla jota hinattiin käsivoimin eteenpäin :D

Ihan paras osuus päivästä ole eväshetki :P

Syksy on muutenkin mun mielstä kivaa aikaa kun ei ole liian kuuma eikä kylmä. Illat on jo hämäriä muttei koko ajan ole pimeääkään. Luonto tuoksuu hyvälle ja kaikki vaan on niin ihanaa näköjään :D Siksi on kiva käydä käppäilemässä metsäpoluilla ihan vana huvin vuoksi. Samallahan sitä saa parannettua kummasti maailmaa ystävän kanssa!

Kuka näitä maisemia voisi vastustaa?

Ostin siltä varalta tällaisen, että alkaa herkkuhammasta kolottamaan!
Ei ihan huonoin vaihtoehto kuitenkaan vaikka sokeria sisältääkin!

Peilailin aamulla ja pohdin, että mitä pukisin aamusalille päälle :D
Lähdin harmaavarpusena!

Tämän päivään lounaan osa :D Kana-avokado leivät. Kaveriksi
vielä miniluumutomaatteja, avomaankurkkuja ja pari luumua :P

Tällasta tänne! En ole muistaakseni täällä maininnut, että mulla on olemassa instagram- tili jota voi halukkaat käydä kurkkimassa. Samoja kuviahan sinne tulee osittain laitettua kun tänne blogiinki mutta vähän vilkkaammin ne kuvat sinne livahtaa! Eli jos innostut niin mut löytää sieltä: @mira.u 

Nyt tää täti lähtee valmistautumaan iltavuoroon. HeiHei!

Ikuisuusprojekti.

Mä en ole käynyt juurikaan puntarilla viime aikoina ja olen ollut löysäilijä ruokajuttujen kanssa. Suuhun livahtaa jotakin ylimääräistä lähes joka päivä kaiken sen normisapuskan lisäksi mitä syön. Olokin on sellainen, että näin on käynyt. Keskivartolo on alkanu haittaamaan mua uudestaan vaikka maha onkin erimuotoinen kun ennen leikkausta ja olen tulokseen oikein tyytyväinen. Uusi tai oikeastaan vanhakin juttu on noi kylkimakkarat ja se että muutamat jätskikilot kasaantuu sivusuuntaan. Edelleenhän avaimet niiden pois saantiin on mun omissa hyppysissä ja siksi tiedänkin, että nyt ei ole se aika kun täysillä haluaisin panostaa kylkien pienentämiseen.

Eihän sen ylimääräisen tarvii aina kaikista huonoin vaihtoehto olla :P
Maistuis varmaan sullekkin! Sairaan hyviä!

Sellainen hinku kuitenkin on ja se hinku vaan kasvaa päivä päivältä. Tiedän , että kohta se aika tulee ja sitten ne ylimääräiset pupellukset vaan jää pois. Ei siihen tarvita muuta. Ei mitään lippuja eikä lappuja vaan pelkästään siistimistä vähän.

Tällastakin maistelin! Ihan kelvollista mutta jotakin purtavaa mieluummin :)

Treenithän sujuu hienosti kun on energiaa käytössä ja tää vaihe tulee varmaan ihan tarpeeseenkin! Aloitin uudestaan leuanvetoharjoituksetkin. Ei ihan sujunut kuin elokuvissa mutta nopeestihan sitä kehitystä tulee kun vaan on sinnikäs :D Mun on kai lopetteva puhumasta myös köpökintuista koska koivet on alkaneet palautumaan tosi hyvin, toki tuntuu, että jumpattu on mutta ei mitään niin järkyttävää kuin on ollut aiemmin! Jumppailemassa käyn 4-5 kertaa viikossa ja välillä käyn lenkilläkin.

Hyvät on salikuvatodisteet! Ei sitä jotenkin enää huvita pullistella yksin
peilin edessä. Joskohan sitä joku kerta jotain treenikuvia sais tallennettua!

Oli miten oli  mulla on kaikenkaikkiaan tosi hyvä olo mutta hirveen helposti jos mua joku asia stressaa tai mietityttää muuten vaan ni mä kanavoin sen mun kroppaan ja sen "vikoihin". Nyt mä oon ihan tärinässä kun muutto lähenee ja en tiedä tarkaan miten ja milloin tapahtuu. Saattaa ajatukset pyöriä jossain muuallakkin mutta kyllä nää tästä.

Sen olen myös huomannut, että naiset on naisia vaikka voissa paistaisi. Aina on ne muutamat kilot pudotettavana oli sitten ihminen minkä kokoinen vaan. Toki on myös niitä jotka kuumeisesti on lisämassaa vailla ja sen hankkiminen on työn ja tuskan takana. Ikuisuusprojekti. Sitä tää vaan on. Siks mä tästä tykkäänkin, ei lopu tekeminen kesken milloinkaan. Ja eiköhän se niin mene että oli entinen läski tai  vaikka aina ois hoikka ollut niin jos haluaa kunnossa pysyä, pitää sen eteen vähän vaivaakin nähdä ;)

Mun hiukset on  kasvanu :D Luulen, että vielä saa vähän kasvaa lisää!

Tänään pyhitetään lepopäivä! Kasvissosekeittoa tekee mieli kera raejuuston joten kauppaan on hävittävä tästä. Moiks :)

Pannukakku!

Ihan jokainen joka tuntee mut vähänkään paremmin tietää, että pannukakku on mun heikkous. Mä olen aivan voimaton tuon jauhomössöherkun edessä. Silloin ennen mä tein pannaria 2-3 kertaa viikossa. Litran taikina = pellillinen. Tietysti lapselle neuvoin, että on järkevää syödä 1-2 kaksi palaa koska kyseessä on herkku. Oikeasti mua vaan pelotti, että mulle jää liian vähän jos lapsi syö enemmän.

Nam!  Näyttää ihan mun tekemälle vaikkei oo!

Pannarin tekemiselle paras teko syy oli vesisade. Mun pikkusiskokin on välillä muistellut kun vettä sataa, että nyt Mira tekisi "sadepäivän pannaria". Ronjakin kaiholla muistelee vesisateen aikaan, että nyt olisi taas se aika :D Muistoja.

Just näin, hillon kanssa nautittuna. Lasi kylmää maitoa. Muuta ei tarvita!

Olen huomannut, että pystyn ohittamaan ihan minkä muun herkun vaan mutta pannaria ei vaan voi ohittaa. Oleppa sitten päiväkodissa töissä jossa niille pikku pilteille tarjoillaan juuri paistettua pannaria välipalaksi. Melkein iskee suojeluvaisto pannareita kohtaan. Älkää syökö! Mähän jään ilman. Melkosta! 

Tämäkään ei ole mun tekemä!

Olen tullut siihen tulokseen, että en voi pannaria ohittaa joten mulla on lupa syödä sitä siivosti pala tai kaksi jossain muualla kuin kotona. Katastrofihan se olisi jos alkaisin sadepäivän pannaria joka sateella kotona paistelemaan. Ja miten sitä edes voisi tehdä vähemmän kuin pellillisen? 

Tänään töissä söin lasten välilpalakuormasta palan tai kaksi sitä pannaria. Olen taivaassa vaikka ehkä se mun oma tekemä on naksun verran parempaa kuitenkin ;)

Mua kiinnostaa, että mikä on sun heikkous? Onko olemassa jotain yhtä kahelia "vammaa" kuin mulla? Enhän mä vaan oo ainoa?

(Herkulliset pannukakku kuvat lainasin googlesta.)

Mitäs tänne kuuluu?

Hei mikäs paikka tää olikaan? Olen kyllä tosi laiska ollut päivittämään blogia tai lukemaan muidenkaan omia mutta nyt tuli sellanen olo, että ois kiva taas vähän avata ajatuksia.
Nytkään en juurikaan keksi mistä aloittaisi mutta kuukauden paussin aikana on pari kuvaa tullut otettua. Jospa niiden kanssa päästää alkuun taas!

Olen ihan vaan nauttinut kesästä! Ihania hetkiä ystävän kanssa.
Oleskelua ulkona viltin ja jäätelön kanssa :P

Koko kesässä kävin kerran rannalla. En uinut mutta mulla oli eväät. Toki!

Olen syönyt paaaaaljon jäätelöa ja salaatteja. Helteellä ei kuumat
ruoat maistuneet. 

Mulla on ollu maailman ihanimmat otukset kylässä <3

Oon keränny lisää mustikoita. Vähän laiska poimija olen ollut kun koko
kesän saalis on vajaa kymmenen litraa vaan!

Kerran laitoin hamosenkin päälle :D

Vähän jo jotain yritystä. Pannun kautta käyneitä rehuja :D

Salillakin olen käynyt.

Torilla on kahvia juotu litroittain kesän aikana!

Onko nyt sitten syksy kun tänään puin farkut jalkaan?

Kävin tänään myös vähän kävelemässä. 

Niin ja koti laitetaan taas pakettiin! Osoite vaihtuu reilun kuukauden päästä.
Vähän ois jo pakattu...

Tällästä tänne. Tästä taitaa olla hyvä jatkaa taas eteenpäin. Kiva olla täällä taas :)

Otsikko?

Monesti sitä tulee sanoneeksi, että elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa. Sittenhän se juuri niin onkin kun  todella oikeasti oivaltaa eikä vaan luule!

Mä oon henkisesti ainakin 50 kiloa nyt kevyempi kuin päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja hoidella tätä hommaa tällä rennolla ja sallivalla tavalla. Makeeta huomata ettei elämä kaadu vaikka syökin jotain muutakin kuin kanaa, riisiä ja parsakaalia. Jotain on silti muuttunut pysyvästi. Mun valinnat on järjestäin hyviä. Ei siis ole pelkoa, että rento meininki tarkoittaa sitä mitä se oli muutama vuosi sitten.

Vaatekaapin penkojais- saalista :D

Se mistä halua eroon "tankkauspäivä" ajatus. Mä sallin itselleni kaiken ihan joka päivä. Se, että sallin kaiken itselleni joka päivä on kuitenkin johtanut siihen, ettei mun joka päivä teekkään kaikkea mieli. Voiko asiat mukavammin ollakkaan? En aio enää harrastaa hulluja mättöpäiviä koska se ei sovi mulle. Halua eroon kaikesta "äärilaitailusta". Jos hoksaatte mitä tarkoitan? Toki toisinaan voi olla juhlia ja juttuja joissa tulee väistämättä syötyä enemmän kuin olisi sopivaa mutta niitä ei lasketa. Nyt on kysymys sujuvasta ja rennosta arjesta.

Tarpeellista tavaraa :D

Tänään oli superfoodien metsästys retki-iltapäivä! Mustikkaa löytyy paikoittain tosi paljon. Aino mikä esti jättisaaliin haalimisen oli hyttysmyrkyn puute. Ei mitään järkeä lähteä metsään hyttystensyötiksi ja kuvitella, että tuntitolkulla metsässä kestää olla :D

Muutama rasiallinen päätyi pakastimeen! Noilla ei tosin pääse alkua
pidemmälle joten metsäretkiä on luvassa vielä aika monta!

Tähän mä alun alkaen pyrin, että nää asiat suhteessä uuteen elämäntapaan tai nyt jo nykyiseen elämäntapaan tulee selkärangasta ilman, että joka muuvia tarvitsee sen ihmeemmin selitellä tai nostaa jalustalle. On hieno tunne kun todella tuntee, että mä pärjään ja osaan. Mä nautin tästä kaikesta.

Iltapalaa tänään! Aivan maailman parasta on tuo Mannispudding
paistettuna ihan kuulkaas voissa :P
Vähän vitamiineja kaveriksi ja ääntä kohti!

Niin ja toki joku on kiinnostunut painosta. Viimeksi kun tarkistin niin laskusuunnassa edelleen ;)

Kyllä vain. Ihanaa ja herkullista tää on kun oikein oivaltaa! 

Tattoo!

Tatuoinnit on merkillinen harrastus. Jostain kumman syystä ideat tuppaa aina vähän karkaamaan lapasesta. Hyvin tehdyt kuvat on kyllä aivan huikean upean näköisiä. Mullakin noita löytyy moneen lähtöön ja erityylisiä ja eilen jatkoa sai vasen käsi. Alunperin tarkoitus oli vain viimeistellä kuvat, lisäillä varjoja ja valoja ja silleen...

Saatoin vähän olla innoissaan kun tajusin, että kuva tulee muuttumaan
aika lailla :D

Mageen näköstä ornamentti tyylistä koukero hässäkkää
liljojen kaveriksi! Tykkään ihan hulluna!

Tää kierros ois valmis! Ens kerralla jatkuu!

Yksin on aika vaikee ottaa noita kuvia. Ronja luuli, että tässä kuvassa kuvataan paitaa
vaikka tarkoitis oli tota tatuointia filmata :D

Tuo tatuointihan ei jää noin tummaksi vaan parantuessaan vaalenee aika paljon! Mä oon ihan innoissani taas tästä. Nyt toki pitää varoa grillaamasta kättä auringossa eikä tietty hikijumppaillakkaan muutamaan päivään voi. Lepo tekee hyvää muutenkin tähän väliin!

Oletteko koskaan huomanneet, että jemmailette vaatekaapin perukoilla vaatteita joita, ette raaski käyttää? Tai kenkiä on vaikka kuinka mutta kuitenkaan niitäkään voi käyttää kun juhlatilanteissa ettei ne vaan kulu?

Mä oon just sellanen urpå! Samoissa hooämmän vetimissä kuljen viikosta toiseen, kesät ja talvet. Nyt kuitenkin olen päättänyt rikkoa rajoja tässä kohtaa. Eilenkin oli kivat vaatteet päällä ja ihmettelen miksi en ole pitänyt niitä ollenkaan! Tänään aamulla testailin taas jotain, on aika hauskaa mitä kaikkea huomaa kaapista löytyvän vaikka ei tästä nyt niin kauan ole kun kaapit muka raivasin niin ettei paljon jäänyt jäljelle :O

Nyt oli tarkoitus kuvata vaatteita eikä kättä :D

Sellasta! Mä sukellan nyt niitä vaatteita taas selaamaan. En päätynyt pukeutumaan tänään yllä olevan kuvan tamineisiin :D

Uusia eväitä?

Kohta taitaa olla jo pari viikkoa siitä kun julistin homman uuteen laskuun vai nousuun. Mä en tajuu miten asia kuuluu esittää oikein, että se kuulostaa siltä miltä pitää :D

Tietoisesti en ole tännekkään kirjoitellut kun halusin pitää vähän pesäeroa blogimaailmaan ylipäätään. Mä oon kauan jo tosi aktiivisesti seurannut monia fitnessblogeja monien muiden ohessa. Mulle meinas käydä vähän niin, että aloin jotenkin itseäni vertaamaan fitnessmimmeihin ja näin sen jotenkin normaalina ja tavoiteltavana tapana toimia vaikka mulla ei ole pienintäkään aikomusta itse kisalavoille nousta. Mun ei tarvitse noudattaa kisadieettimäisen orjallista kaavaa syömisten osalta. Musta tuntui, että mä oon kauhea pullukka aina vaan. Tissitkin roikkuu ja näin jo untakin kuinka ystävät miehineen mun nahkalärpyköitä haukkuu :D Onhan se aika koomista juu. Mä haluan vaan elää tavallista elämää ja harrastaa kuntosalia ja tavoittelen kuitenkin mun silmälle kivan näköstä kroppaa joka kuitenkin on ehkä peruspirkkoa vähän timmimpi ;) ja ennen kaikkea haluan voida hyvin. Mä voin voida hyvin vaikka söisin ihan tavallista kotiruokaa. Meinasi jo tulla kanat ja riisit korvista ulos. Tuntui, ettei ollut muuta ruokaa enää edes olemassa. Viime aikoina olenkin tehnyt ihan tavallisia ruokia ihan uudella innolla. Sen verran haluan olla kartalla mitä syön että suurinpiirtein kattelen että annos on järkevän kokoinen ja sisältää sopivasti protskua, hiilareita ja rasvoja. Karkeita keskiarvoja syödystä energiasta laskeskelen. Suuntaa antavasti. Kuitenkin tässä näitä kiloja saa hiljalleen pudota.
Puntarikin jo kertoo, että rennompi ote tähän hommaan tuottaa tulosta ja lukemat on taas laskusuunnassa.

Vaikka mun pää meinas leipasta kiinni kaiken hypetyksen keskellä. Aion siltikin taas seurata niitä fitnessblogeja koska ne on mun mielestä mielenkiintoisia ja nostan hattua kaikille ystäville, tutuille ja tuntemattomille lajin parissa. Mun piti vaan tajuta, että se ei ole se mitä mä haluan itse. Tai osittain joo mutta silleen erilailla. Ikinä en voisi kuvitella luopuvani kuntosalista tai glutamiinista :D

Mannispudding on niiiiin hyvää. Samoin noi Questbarit.
On toi Fitneestukun lehtikin kivaa luettavaa!

Laitoin yhtenä päivä kiilakorot jalkaan ja läksin junalla veljenpojan
synttäreille. Söin siellä herkkua jos toistakin! Hyvällä omallatunnolla,
Arki alkoi heti kun pääsin kotiin. Ilman ongelmia.
Asenteesta se on pitkälle kiinni jääkö se herkuttelu päälle vai ei.

Velipoika kuskasi siskoa avoautolla :D

Veljen tyttö houkutteli mut hyppimään trampoliinilla! Se oli lystiä.
Kävelin myös äitiä moikkaamaan noin viiden kilometrin päähän.

Kesän ekat herneet ei kauaan pussissa vanhenneet...

...eikä varsinkaan makoisat mansikat!

Tänään iski kumma ajatus päähän. Lenkille on päästävä.
Uusi spibelt oli lähdettävä testaamaan!
Ovella oli otettava tietty se selfie ;)

En mä suunnitellut mitään rehkimistä mutta miten ihmeessä
mä tonne hyppyrimäelle eksyin? No eipä siinä!

Hikihän siinä tuli hitto vieköön!

Uskon siihen, että vähemmällä stressaamisella pääsen sinne mun tavoitteisiin. Olen myös oppinut, että muihin itseäni vertaamalla en pääse puusta pitkään. Mä oon mä ja teen tätä hommaa niin kuin se mulle parhaiten sopii. Vaikka olisi kaikki mahdollisuudet päästä tavoitteisiin paljon nopeammin mutta mä en halua. Mä haluan nauttia matkasta ja totuttaa mun kropan pikkuhiljaa uusiin pienempiin lukemiin. Nyt mä nautinkin ja mun on niin paljon helpompi hengittää kun en vaadi itseltäni sellaista mihin en edes pysty. Sen kun tajusin niin huomasin että mä oon ihan kiva enkä ees ihan kauheen pullea sittenkään. Näillä eväillä kohti niitä pienempiä kylkiä :)

Heippa, ens kertaan!