torstai 14. helmikuuta 2013

Vaaka.

Uskollinen ystäväni. Joka on näihin päiviin asti kertonut sen mitä silmä ei ole peilistä nähnyt. Pudonneet kilot.
Ekat 20 kiloa ei näkynyt mun mielestä yhtään missään. Okei varmaan vähän kasvoissa. Pärstäkertoimesta -20 kg. Wuhuu!

Jos ei olisi ollut vaakaa olisin heittänyt hanskat tiskiin ainakin 200 kertaa. Muistaakseni aluksi kävin puntarilla kerran viikossa. Osasin iloita pienestäkin pudotuksesta koska suunta oli aina oikea. Ahdistus iski kun ei kilojen kariseminen näkynyt peilissä tai vaatteissa. Vaatteissa ei varmaan siksi että joka ikinen rätti oli jotain kolme numeroa liian pieni. Niistähän on vasta nyt tullut suurinpiirtein sopivia. Ilman vaakaa en siis olisi tässä.

Olen vaaka addiktoitunut vieläkin. Uskollisesti punnitsen itseni aamuin illoin. Ja joo mä tiedän ettei niin saisi tehdä koska ihminen syö, juo, paskoo ja treenaa eri aikoihin ja kaikki vaikuttaa kaikkeen ja on hormoonit ja vielä vaikka mitä muuta mutta mä olen oppinut tulkitsemaan mun kroppaa. Miten se toimii, miten mikäkin vaikuttaa mihinkin.
Vaikka pompin siellä puntarilla joka ikinen päivä niin kirjanpitoihin merkkaan tuloksen kerran viikossa. Ihan "virallisen" painon otan joka kuukauden 9. pvä joten se kertoo kaikista eniten todellisuudesta. Ajattelin tänne blogiin kirjata painon kuukauden välein, jos maltan niin harvoin. Jos en niin sitten useammin :D

Viime viikolla lukemat oli 2 kg plussalla eikä siitä tullut paineita koska tiesin sen johtuvan salitreeneistä jotka oli himpun verran rankempia kun ne mitä olin yksin tottunut tekemään. Pari päivää ja ne nesteet oli pois ja lukema alimmillaan tän projektin aikana.

Uskon että vaaka on mulle tärkeä ainakin sinne normaalipainon rajoille asti. Kunhan saan ton ylimääräisen fläsän pois niin vaaka lentää niin kauas kun jaksan vaan heittää. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti