maanantai 1. huhtikuuta 2013

Keväthepuli(ko)?!

Tänään tajusin, että mun on ihan tajuttoman vaikea nykyään vaan olla.

Koko ajan on sellanen olo, että jotain pitäis tehdä tai johonkin pitäisi mennä. Tulee melkein ihan huono-omatunto jos en koko ajan tee jotain. Siis en tarkoita pelkkiä kuntosalihommia tai muita liikuntajuttuja vaan yleensä.

Ei tule nykyään kuulonkaan, että hiippailisin puolille päiville yökkäri päällä ja heräilisin hitaasti sohvan nurkassa teemuki kädessä tai että katselisin telkkaria aamusta iltaan hyvällä omalla tunnolla välittämättä siitä onko ohjelmatarjonta edes mielenkiintoista.

Mä olen vapaa-päivinäkin kuudelta aamulla farkut jalassa ja melkein kengät jalassa jo johonkin menossa.

Tai yövuoron jälkeen nukun muutaman tunnin ja taas pitäs liikkua jonkin. Enkö mä malta nukkua kun ajattelen, että koko päivä menee ohi jos nukun kunnolla? Helpottaisiko jos esim. kuntosali on kiinni jonain päivänä yövuoron jälkeen? Ei helpota, muutaman tunnin unien jälkeen voi silloin lähteä lenkille. Testasin.

Liittyykö tää jotenkin kevääseen vai mikä ihme tää nyt on?

Mä kyllä kovasti tykkään liihotella ympäriinsä jatkuvasti mutta asiat olisi hyvä asettaa tasapainoon niin että välillä vaan nauttisi pelkästä olemisestakin joskus. Ja kroppahan tarvitsee sitä lepoa, mä tiedän sen.

Mietin myös, että muistuttaako se pelkkä oleminen mua liikaa "entisestä" elämästä kun makoilin aina kun siihen oli mahdollisuus ja olo oli silloin kamalan pöpperöinen koko ajan.
Yritänkö mä alitajujuisesti kontroilla omaa olemistani vai mikä on ettei voi paikallaan yhtään olla?!

Joskus ennen mulla oli aika usein levottomat jalat. Jalat vispasi tuhatta ja sataa varmaan juurikin sen takia että aina vaan makasin ja kroppa olisi oikeasti halunnut edes vähän liikkua. En mä tiiä voiko sellanen olla mikään syy edes...
Mutta ne pirun levottomat jalat teki paluun tänään!!! Miksi???

Nyt kun osaan suurinpiirtein syödä ilman huonoa omaa tuntoa välillä niitä herkkujakin niin nyt en sitten osaa olla paikoillani samasta syystä.
En väittäisi tätä ongelmaksi vaan haasteeksi joka pitää ratkaista. Tilanne siis tarvitsee normalisoida jollain lailla.

Hämmentävää tällainen. Ei olisi silloin joskus uskonut, että tällaisen asian äärellä ihmettelen.

Nyt mulla kaiken lisäksi tuntuu kurkussakin majailevan joku jättikaktus ja pieni tuntemus siitä, että flunssaa meinaa pukata. Päätäkin särkee.
Kroppa huutaisi tekemään taas jotain mutta järki sanoo että nyt kannattaa oikeasti vaan olla hillumatta pari päivää. Talttuu siinä ajassa kylään yrittävä tauti ja kroppa saa muutenkin levätä. Tulee tarpeeseen ihan varmasti.
Myönnän, etten ihan ilman koutsin apua olisi päätynyt muutaman päivän jumppataukoon ;)

Tästä viikosta tulee muutoinkin hieman kevyempi jumppaviikko. Sellainenkin tulee toisinaan tarpeeseen!

Siinähän sitä on sitten ihmettelemistä aamulla kun töihinkin menen vasta iltavuoroon O_o

Nytpä siis poistun vaan olemaan tai ainakin kovasti yrittämään. Jotain kotihommia teen varmasti mutta niitä ei lasketa, eihän?!

Postaus ilman kuvia, pelkkää sekalaista ajatustenjuoksua. Olkaa hyvät ;)

2 kommenttia:

  1. Onnea pudotuksesta ja mukavaa oloa !!!

    Tuo eksyksissä oleminen kuuluu niiiiiiin asiaan.
    Mutta kevyempi treeniviikko silloin tällöin on varmaankin hyväksi.
    Joskus huomaa, että paljon on liikaa ja on hyvä ottaa lepoa väliin. Myös mahdollinen flunssa voi tulla sen sulle kertomaan.
    Toivottavasti kaktus kuitenkin katoaa aamuun mennessä.
    Mukavaa pääsiäisen jälkeistä elämää ! =)

    VastaaPoista
  2. kiitos taas järjen sanoista ;)

    VastaaPoista