Mun mielestä tasapainoista elämää voi elää monella tavalla. Riippuu toki jokaisen omista tavoitteista mikä kenellekkin on tasapainoa. Mun kohdalla tasapainosuus on sitä, että suurimman osan ajasta syön siististi hyvää ja puhdasta ruokaa. Sitä, että liikutan itseäni säännöllisesti. Tasapainoinen elämä tarkoittaa mulle hyvää mieltä ja oloa ilman turhia paineita.
Nykyään mun tavoite on tosiaan saada kropan koostumusta muuttumaan minulle oikeaan suuntaan eli saada läskin tilalle lihasta. Kuten olen tätä samaa jo jonkun aikaa jauhanut niin tämän tavoitteen eteen teen töitä pienillä miinuskaloreilla ja jumppaan ahkerasti. Mitään varsinaista painotavoitetta en kuitenkaan itselleni enää aseta vaan nyt peili, vaatteet ja oma fiilis on se mittari.
Viime aikoina olen myös miettinyt sitä miten ihmiset suhtautuu tai kommentoi muutosta. Jutustelin ystävän kanssa aiheesta. Silloin kun olin laihtunut n. 20 kg ja ihmiset alkoivat huomata muutoksen oli noloa ottaa palautetta vastaan, asia jotenkin hävetti. Hieman myöhemmin aloin oppia ottamaan kiitosta ja kehuja vastaan. Vielä myöhemmin olin ylpeä saavutuksestani ja ryhti koheni kummasti kun joku antoi positiivista palautetta muutoksesta. Nytkin olen toki iloinen kommenteista ja palautteesta mutta erilailla. Tuntuu, että suurin muutos on tehty jo ja niiden kehujen aika on ohi. Pikkuhiljaa sitä on oppinut elämään tämän uuden kropan kanssa joka toki kokee muutosta koko ajan. Tämä olomuoto on arkipäivää ja kehut taas tuntuvat välillä jo kiusallisilta. Enkö halua enää muistella vanhaa minää? Vanha minä kulkee mukana koko loppuelämän, ilman entistä minua ei olisi nykyistä mua.
Jos tapaan tänään tai ensi kesänä uuden ihmisen haluanko, että mun "meriitti" on se kuinka paljon olen laihtunut vai haluanko tehdä vaikutuksen tällaisena kun nyt olen?
Mun mielestä tasapainoiseen elämään tarvitaa myös kohdallani se sopu entisen ja uuden minän välille.
En halua antaa sellaista vaikutelmaa, että olisin kiittämätön ja vähät välittäisin palautteesta tai etten arvostaisi omaa työtäni. Todellakin välitän ja arvostan enkä edelleenkään vaihtaisi päivääkään pois näistä vuosista. Mä olen oppinut tosi paljon itsestäni tän projektin aikana. Olen myös tutustunut moniin uusiin ihmisiin joista osasta on tullut hyvin tärkeitä ystäviä. Harmikseni on myös osa vanhoista ystävistäni on jäänyt taka-alalle syystä tai toisesta.
Tasapainoinen elämä on sitä, että ravinto, lepo, liikunta, perhe, työt, ystävät, ilot, surut, menneisyys ja tulevaisuus on sulassa sovussa keskenään. En tarkoita sitä, että elämä yhtä suurta high lightia koko ajan vaan sitä, että voin olla ja elää tyytyväisenä omiin valintoihin.
Ja eikös se niin mene, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen?! Sen takia en voi olla "liian" tyytyväinen koska haluan kehittyä ja oppia koko ajan lisää. Matka jatkukoon!
Jokaisella on mahdollisuus tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Ne avaimet on juurikin sinun omissa käsissäsi <3
Ihana teksti! <3 Juurikin näin, tasapaino on oikeastaan hyvä tavoite, puhutaan sitten mistä asiasta tahansa! :)
VastaaPoista