keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Keskellä viikkoa.

Vähän yli kuusi aamulla aloittelin kevyehkön olkajumpan. Ensimäinen n. puoleentoista viikkoon, taukoilua oli tarkoituksella, että vihainen olkapää saisi levätä. Rauta tuntui tänään painavan normaalia enemmän vaikka painot oli myös normaalia pienemmät. Siitä huolimatta sain olkapäihin hyvän tuntuman eikä edes sattunut mihinkään. Ei enää yhdistettyä olka-rinta jumppaa...ainakaan kahdesti viikossa ;) Siitä se syy taisi löytyä miksi alkoi vaivaamaan. Jatkossa olka ja rinta eri päiville ja molemmat vain kerran viikossa. Niih, ettäs tiiän!

En noita olkapäitä ihan piippuun asti uskaltanut kuitenkaan vielä rääkätä niin pari bonus juttua sitten otin mukaan.


Mitä siinä scott- penkissä kuuluu tehdä?
No, pyllyjumppaa tietenkin ;)

Alas....

Ylös...ja puristetaanpa taas ne kankut tiukaksi siellä ylhäällä :D

Hihiii! Ihan taas maailman kivointa puuhaa noin seiskalta aamullla. Hauskuus ei loppunut tuohon kun ekaa kertaa kokeilin sitä pilates -mikälie- rullaa. Voi maailma, että sattui!!! Reiden "ulkosivua" rullailin ensimmäisenä ja luulin, että multa lähtee taju kun se oikeesti sattui niin paljon! Takareidet nyt oli valmiiksi jo kipeät, etten osannut sanoa kuinka paljon se oikeesti sattui. Selkä pamahteli mukavasti, jotku osat varmaan meni omille paikoillee :D Tai pois paikoiltaa :O

AuAUautsAiihhhh!

Mokoma härveli! Ja vaikka sattui niin silti piti monta kierrosta kokeilla. Uskon, että kokeilin uudemman kerrankin kun kerran jäin henkiin. Auts!

Tänään mut valtasi hyvä fiilis. Sellanen tietynlainen sopu on tainnut asettua ainakin toistaiseksi mun, peilikuvan, ruokien, jumppien ja kaikkeen tähän liittyvän kanssa. Sopu ei tarkoita taaskaan sitä, että olisin täysin tyytyväinen siihen mitä peilistä näen. Tajusin, että mä luotan siihen, että homma edistyy kun mä vaan teen sitä mistä tykkään, en mä osaa muullakaan tavalla enää olla ;) Mun vauhti ei päätä huimaa ja vuosissakin on jo kolmas käynnissä. Nyt mä vaan elän enkä suorita mitään. Ajan laskunkin voisi siis jo lopettaa, koska tää on nyt tätä. Tottakai mulla on tavoitteita ja niihin on matkaa mutta kysymys onkin nyt siitä, että mä nautin matkasta täysillä. Hätäilemällä ei tule kuin jne...! Kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja blaa blaa... mutta siis pointti taisi tässä olla se, että mulla on hyvä fiilis ja pikkuhiljaa olen koko ajan matkalla kohti oman elämäni parasta kuntoa. 
Jännä nähä mikä se sitten joskus onkaan kun matkan varrella tavoitteet muuttuu sitä mukaan kun peilikuvakin muuttuu :D

Iltapalaksi mustikoita puddingilla ja manteli lastuilla...
vai toisinpäin?
Mantelilastuja on muuten 22g ;)


Hyvää yötä ja kauniita unia <3

6 kommenttia:

  1. Kolmas vuosi......voi miten aika menee....siitä oli juttua silloin kun aloiteltiin.
    Että kun katsoo taaksepäin niin ei se pari vuotta niin paljoa ole. Silloin ei vain ollut tietoa kolmannesta, eikä siitä, että todella tämä muuttuu osaksi elämää.
    Sä olet hienossa vaiheessa, liiat kilot on karisseet ja kunto ja lihakset kehittyy ajan kanssa. Näytät jo nyt niin hyvältä, että lopputulosta malttaa varmasti odottaa.
    Ja eihän tämä lopu, siksi ei ole myöskään kiirettä mihinkään..
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä tosiaan silloin osannut vuonna 2012 arvata sitä mihin ne päätöksen johtaisi ja mikä olisi tilanne 2014. Sitä eli niin yhden päivän ja tunninkin kerrallaan ja koitti oppia uusia tapoja. Me ollaan tultu pitkä matka ja saadaan olla ylpeitä saavutuksistamme. Nyt se kaikki on osa meitä ja elämä maistuu ihanalle :)

      Kiitos sulle matkaseurasta <3

      Poista
  2. Hehee, sääkin pääsit kidutusvälinettä kokeilemaan. :D Mulla reisien ulkosivut on ainoat paikat mitä en vaan voi rullata. En kestä semmosta kipua, se on ihan erilainen kipu kun missään muualla kehossa! Selän rutina on ihana. <3

    Ja sun mantelimäärät näyttää samalta kun mun iltapalarahkassani. :') Ja vähän tietty suoraan suuhun kanssa siinä sitä tehdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua nauratti kun olit kirjoittanut samasta asiasta melkein samaan aikaankin. Sä ehdit ensin sanomaan sen ääneen :D

      Kidutusväline on tullut osaksi tätä juttua, ehdottomasti. Edes kerran viikossa!

      Mantelit :P (On muuten väliä onko ne kokonaisia vai lastuja. Välipalalla kokonaisia ja iltapalalla lastuja, hihii)

      Poista
  3. Sama täällä, siis noi reisihommat, ihan kauheeta, ei pysty :-D
    Muuten voisin blogistasi sanoa että ihan huikee saavutus, tsemppiä jatkossakin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kun löytyy reishomma-kohtalotovereita :D

      Kiitos tsempeistä, niitä ei ole koskaan liikaa!

      Poista